Kirjoittanut
Nuorisotyönohjaaja Anni Salmesvuori toimii ohjausryhmän puheenjohtajana Millenniaalien kirkko -hankkeessa, joka kahden vuoden aikana aikoo kirkastaa nuorille aikuisille kirkon jäsenyyden merkityksellisyyttä.
Millenniaaleiksi kutsutaan noin vuosina 1980–1995 syntyneitä eli nuoria aikuisia, joiden kirkkosuhde, arvot ja asenteet ovat Suomessa useiden tutkimusten mukaan yllättävän nopeasti muuttuneet.
He ovat liikkuvaisia eivätkä kiinnity fyysisiin yhteisöihin tai syntymäpaikkaansa samoin kuin aiemmat sukupolvet.
Suhde perinteiseen kristinuskoon heikkenee, eivätkä heidän elämäntapansa vanhempanakaan enää muistuta aiempia sukupolvia.
Alle puolet kuuluu kirkkoon. Neljännes vaihtaa seurakuntaa vuoden aikana.
– Millenniaalit ovat vieraantuneet kirkko-instituutiosta. Suuri osa on myös ajatellut siitä erota, eikä koskaan rukoile. Luterilainen kirkko ei ole heille henkilökohtaisesti tärkeä yhteisö, toteaa konsultointijohtaja Karoliina Nivari tutkimuslaitos Insight360 Oy:stä.
Millenniaalien elämä rakentuu entistä enemmän median, ystävien ja ilmiöiden ympärille. Uushenkisyys kiehtoo, mutta seurakuntien henkilökohtaiset lähestymisyritykset, kristinuskon perinteinen kielenkäyttö tai kirkon ydinsanoma eivät tarpeeseen vastaa. Pikemminkin ne vain ärsyttävät.
Digiajan millenniaali haluaa etsiä ja löytää itse kysymyksiinsä vastaukset, mieluiten verkosta.
Tämä on nykytilanne, johon Kirkkohallituksen käynnistämällä Millenniaalien kirkko -hankkeella tahdotaan vaikuttaa tänä ja ensi vuonna.
Puheenjohtajana hankkeen ohjausryhmässä toimii tamperelainen millenniaali, vuonna 1995 syntynyt Anni Salmesvuori, joka työskentelee nuorisotyönohjaajana Tampereen Messukylän seurakunnassa ja pätevöityi hiljattain myös diakoniksi.
Hänen näkökulmastaan millenniaalit ovat suuri joukko erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
– Heidät tavoittaakseen seurakunnan on pystyttävä toimimaan sekä kasvokkain että verkossa. On mentävä sinne, minne Jeesus menisi, jos Hän tänään tallustelisi Suomessa. On kutsuttava henkilökohtaisesti mukaan, niin kuin Jeesus aikanaan teki.
– On puhuttava sellaista kieltä, jota ymmärtää ihminen, joka ei ole opiskellut päivääkään teologiaa. On asetuttava millenniaalien rinnalle, pidettävä oma suu supussa, mutta korvat ja mieli avoimena, Salmesvuori miettii.
Salmesvuoren mielestä seurakuntiin tarvitaan rohkeita kokeiluja, mutta myös arkisia tekoja.
Hänestä seurakunnan kannattaisi toivottaa paikkakunnalle muuttanut millenniaali lämpimästi tervetulleeksi.
– Voisiko kotiovelle viedä pienen tuparilahjan ja samalla vinkata maksuttomasta ruokailusta tai muista millenniaaleille suunnatuista mahdollisuuksista?
– Samantyyppistä ideaa sovelletaan jo muihin ikäryhmiin. Monissa seurakunnissa viedään 4-vuotiaille Lapsen Raamattu kotiovelle tai postilaatikkoon tai käydään pyöreitä täyttävien ikäihmisten luona onnittelukäynneillä.
Yhdessä aterioimaan?
Salmesvuori toivoo, että seurakuntien työntekijät kuuntelevat ja kuulostelevat, millaiset teemat millenniaaleja kiinnostavat.
– Yhteisen ruokailun lomassa se voisi luontevasti onnistua. Ruokaillessa voisi jutella arvoista, uskosta, Jumalasta ja siitä, millaista hengellisyyttä paikalle saapuneet kaipaavat. Ateriayhteyden myötä voisi kasvaa yhteisö, jossa millenniaalit tutustuvat toinen toisiinsa ja voivat jakaa omaa elämäänsä toinen toisilleen. Seurakunnan työntekijä voisi olla mahdollistamassa niitä asioita, joita yhteisö haluaisi itse alkaa toteuttaa – oli kyse sitten laavuretkien järjestämisestä, hiljaisuuden retriitistä, bänditreenipaikan hyödyntämisestä tai leivontahetkien mahdollistamisesta seuriksen keittiössä.
– Juttelutuokioita kannattaisi järjestää omien tilojen ulkopuolella: pubeissa, kahviloissa, urheilukentän laidalla tai missä oman alueen nuoret aikuiset ikinä kokoontuvatkaan. Myös oppilaitokset ovat loistavia paikkoja millenniaalien kohtaamiseen, sillä Tilastokeskuksen mukaan yksinomaan korkeakouluopiskelijoita on Suomessa noin 300 000.
Katse kirkkokuplan ulkopuolelle
– Millenniaaleihin liittyen haluaisin, että seurakuntien työntekijät toisivat nykyistä enemmän esiin sitä, miten paljon ihmiset saavat kirkosta apua ja tukea joka vuosi. Niin voisimme saada lisää jäseniä, jotka myös itse haluavat osallistua konkreettisesti hyvän tekemiseen.
Seurakuntien ei pitäisi pelätä vastuun jakamista vapaaehtoisille.
– Ja työntekijöiden pitäisi puolestaan osata katsoa seurakunnan toimintaa kirkkokuplan ulkopuolisten näkökulmasta. Ehkä sitten oivaltaisimme, millaisia asioita seurakunnissa kannattaisi tehdä.
