Kirjoittanut
Marja Pyyny-Nevalainen kirjoitti Itä-Suomen yliopistossa pro gradu –tutkielman siitä, millainen parisuhde syntyy uskovan ja ei-uskovan kesken. Niinkin tapahtui, että rakastavaiset vaikenivat tyystin uskonnollisuuteen liittyvistä asioista.
Marja Pyyny-Nevalainen keräsi tutkielmansa aineiston viime vuonna 40 henkilöltä.
Kyselyyn vastanneet olivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, jotka olivat tai olivat olleet aikaisemmassa elämänvaiheessa parisuhteessa uskonnottoman tai ateistin kanssa.
Puolet vastaajista koki, että oli saanut parisuhteessaan uskoa vapaasti. Vastaajat kirjoittivat, että puoliso suhtautuu heidän uskoonsa kunnioittaen ja suoden vapauden olla ja uskoa niin kuin itse haluavat.
Tällaisissa parisuhteissa olevat olivat pääosin avoimia uskonnollisuutta tai elämänkatsomusta koskeville keskusteluille.
Parisuhteissa, joissa vastaaja koki voivansa uskoa vapaasti, puoliso suhtautui tämän uskoon usein hyvin kannustavasti. Puolisot myös lähtivät seuraksi uskonnollisiin tilaisuuksiin, vaikka ne eivät olleetkaan heidän elämänkatsomuksensa mukaisia.
Näissä parisuhteissa nousi selkeästi esille puolisoiden keskinäinen kunnioitus ja hyvät kommunikaatiotaidot.
Avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen ei juuri aiheuttanut parisuhteissa ristiriitoja. Vastaajat kirjoittivat puolisonsa suostuneen kirkolliseen vihkimiseen tai avioliiton siunaamiseen, koska se oli ollut vastaajille itselleen tärkeää.
Kahden vastaajan elämässä avioliitto oli jäänyt solmimatta erilaisten elämänkatsomusten ja avioliittoa koskevien mielipiteiden vuoksi.
Yhdeksi ongelmaksi parisuhteissa nousi puhumattomuus. Uskonnollisuuteen liittyvät asiat saattoivat olla aiheita, joista ei voitu lainkaan keskustella.
Osalle uskonnolliset keskustelut olivat jossain vaiheessa aiheuttaneet riitoja ja niistä oli siksi luovuttu. Osa ei jutellut aiheesta riitojen pelossa.
Pyyny-Nevalainen jaottelee tutkielmansa perusteella kirkon jäsenten ja ei-uskovien keskinäiset parisuhteet kolmeen ryhmään.
Ensimmäisen ryhmän puolisoilla ei ole eriävästä elämänkatsomuksesta johtuvia erimielisyyksiä, mutta ei avointa keskusteluakaan uskonnosta tai uskonnollisista asioista.
Toisessa ryhmässä puolisot yrittävät keskustella, mutta elämänkatsomukselliset asiat aiheuttavat erimielisyyksiä ja riitoja. Niistä huolimatta parisuhteissa on olemassa keskusteluyhteys ja kyky keskustella vaikeistakin aiheista, vaikka ne voivatkin kärjistyä riidoiksi.
Kolmanteen ryhmään kuuluvat ne pariskunnat, joiden parisuhteessa asioista keskustellaan avoimesti ja toisten mielipiteitä kunnioitetaan. Tässä ryhmässä olevien pariskuntien välillä vallitsee keskusteluyhteys, vaikka elämänkatsomukset ovat erilaiset.
Puolisoiden kommunikointia helpottaa se, että he osaavat arvostaa toisen näkemyksiä, vaikka ne eivät edustaisikaan samaa linjaa kuin omat näkemykset.
Pyyny-Nevalainen toteaa gradutekstissään, että paljon myönteisiäkin kokemuksia tällaisista parisuhteista löytyy.
Positiivisina on koettu erilaisuus ja sen tuoma rikkaus – erityisesti keskustelut, jotka viriävät erilaisista näkemyksistä.
Pyyny-Nevalainen päätyy toteamaan, että kommunikaatio ja keskinäinen kunnioitus ovat toimivan parisuhteen tärkeimmät työkalut silloinkin, kun puolisoilla on eriävä elämänkatsomus.
Kunnioitus ja kommunikaatio mahdollistavat tasa-arvoisen kohtelun parisuhteessa ja auttavat erimielisyyksissä sekä riitatilanteissa.
Pyyny-Nevalainen uskoo, että teema pysyy tulevaisuudessakin ajankohtaisena.
Kirkosta eroaminen, lasten kastamatta jättäminen ja yhteiskunnan maallistuminen johtavat siihen, että yhä useammissa perheissä toinen puolisoista on uskova ja toinen ei.
