Teemu Laajasalo Piispan kyselytunnilla: Isänmaallisuus on kiitollisuutta ja toisaalta vastuuta maasta, jossa eletään

Piispa Teemu Laajasalo arvioi, että viimeisen puolentoista vuoden aikana käsitys isänmaallisuudesta ja itsenäisyydestä on muuttunut. Itsenäisyyspäivää voisi hänen mukaansa viettää kiitollisesti pysähtyen, sillä toisinkin voisi olla.

Radio Dein Piispan kyselytunnilla Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasaloa olivat itsenäisyyspäivän aamuna tenttaamassa Pauli Juusela Kirkko ja Kaupunki -mediasta, Kari Pyrhönen MTV Uutisista ja Mari Teinilä Kotimaasta. Kyselytunnin kokosi ja juonsi Radio Dein Kai Kortelainen.

Itsenäisyyspäivänä Suomessa on tapana korostaa puolustusvoimia muun muassa valtakunnallisella paraatilla ja esittämällä Tuntematon sotilas -elokuvaa televisiossa. Kotimaan Mari Teinilä kysyy piispalta, millä muilla isänmaallisilla tavoilla itsenäisyyspäivää voisi juhlistaa?

– Ajattelen, että viimeisen puolentoista vuoden aikana itsenäisyys on varmastikin tuntunut aivan toisenlaiselta. Nämä tietynlaiset traditiot voivat yhtäältä ikään kuin tulla elävämmiksi, mutta kyllä tekisi mieli vastata: hiljaisella, kiitollisella pysähtymisellä ja sen tajuamisella, että toisinkin voisi olla, Teemu Laajasalo miettii.

Hän sanoo, että isänmaallisuus on kiitollisuutta ja toisaalta vastuuta siitä maasta, jossa eletään.

– Toisaalta se on sen tajuamista, että se ei ole itsestään selvää. Jollain se saattaa olla hurskaampi kansallismielisyys ja jollain sitten taas ehkä kiitollisuus kielestä ja kiitollisuus monimuotoisuudesta, mitä tämä maa edustaa. Ehkä kuitenkin – ja luulen, että tämä on varmaan viimeisen puolentoista vuoden aikainen muutos – niin kyllä se vapaus on semmoinen, mikä tästä tulee ihan toiseen soundiin, Laajasalo kuvailee.

Millä mielellä piispa on seurannut Venäjän toimintaa Naton jäseneksi liittynyttä Suomea vastaan? Kirkko ja Kaupunki -median Pauli Juusela viittaa turvapaikanhakijoiden tai siirtolaisten kuljettamiseen raja-asemille. Mihin suomalaisten pitäisi tällaisissa tilanteissa katsoa, ihmisiin, joista osa kenties tarvitsee oikeasti turvaa vaiko Suomen turvallisuuteen?

”Meidän perusturvallisuutemme on onnistuttu järjestämään ja myös viestimään niin, että ei ole tuntunut ollenkaan turvattomalta.”

Teemu Laajasalo sanoo olleensa turvallisella ja vakaalla mielellä.

– Se ehkä liittyy siihen, että kyllä kansalaisena on tullut semmoinen tunne, että meidän viranomaiset ovat aika hyvin varautuneet kaikkeen. Tulee tunne, että no, kaikenlaista ikävää tai härnäämistä tai uhkailua saattaa olla, mutta jotenkin tämä meidän perusturvallisuutemme on onnistuttu järjestämään ja myös viestimään niin, että ei ole tuntunut ollenkaan turvattomalta.

– Mikä on tietenkin hirveän olennaista, on se, että kyllähän tämä haastaa suuret moraalikysymykset. Mitä meidän pitäisi ajatella pakkaseen mahdollisesti jäätyvästä väestä ja toisaalta mitä meidän pitäisi ajatella, että juuri sitä väkeä käytetään suoraan välineenä meidän turvallisuutemme järkyttämiseen. Varmasti on niin, että tämä on yksi niistä asioista, missä ikään kuin luterilaisesti pitää olla samanaikaisesti järki ja sydän mukana, Helsingin piispa sanoo.

Kirkko on mukana kriisinkestävyyteen valmistautumisessa

Kun Venäjä jatkaa julmaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa, Pauli Juusela pohtii niitä suomalaisia, jotka talvisodassa joutuivat vastaamaan samantapaiseen hyökkäykseen. Heillä oli sitä paljon puhuttua resilienssiä, kestävyyttä. Juusela kysyy, mikä on yhteiskuntamme resilienssi nyt? Ja mikä on piispan mielestä kirkon rooli siinä?

– Kyllä Suomen sodat Venäjää vastaan tulevat ihan toiseen kulmaan tässä nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Se on aika liikuttavaakin tajuta, että ymmärrys ukrainalaisten kärsimyksiä kohtaan jotenkin sitten auttaa tätä oman historian ymmärtämistä täysin toisella tavalla. Monet sotajutut kuulleena ja monenlaisia kertomuksia pohtineena kuitenkin ajattelen, että vasta tämän viimeisen puolentoista vuoden aikana niihin on tullut täysin toisenlainen sävy, Laajasalo sanoo.

”Olen monta kertaa miettinyt, mikä on pasifismin tulevaisuus. Jos Putin onnistui tuhoamaan Ukrainan ja Venäjän, onnistuuko hän myös tuhoamaan pasifismin?”

Henkisessä kriisinkestävyydessä tai resilienssissä kirkolla on hänen mukaansa olennainen rooli.

– Sehän on meidän turvallisuusstrategiaamme kirjoitettu, että kirkolla on tässä erityinen merkitys. Ja kirkko toimii turvallisuusstrategian mukaisesti monella eri tavalla. Meillähän on valmiusasiat aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin koskaan aikaisemmin. Kirkko on mukana erilaisessa kriisinkestävyyttä rakentavassa valmistautumisessa. Mutta kyllä sitten kirkko on eri tavoin varautunut myös kaikenlaisiin skenaarioihin ja niissä toimimiseen. Pidän sitä kyllä kauhean hienona, että tämä on myös yhteiskunnan tasolta huomioitu.

Teemu Laajasalo suoritti itse aikanaan varusmiespalveluksen siviilipalveluksena. Mari Teinilä kysyy, oliko se hänen mielestään väärä päätös.

– Lyhyesti sanottuna oli, piispa tunnustaa.

– Mutta tietenkin kaikki päätökset pitää suhteuttaa siihen, missä tilanteessa ne tapahtuvat. Ajattelen, että varmaan valitsisin nyt toisin. Samanaikaisesti olen monta kertaa miettinyt, mikä on pasifismin tulevaisuus. Jos Putin onnistui tuhoamaan Ukrainan ja Venäjän, onnistuuko hän myös tuhoamaan pasifismin?

Israel-kysymyksessä ei voi valita vain toista puolta

MTV Uutisten Kari Pyrhönen nostaa esille toisen sodan, jota käydään Hamasin ja Israelin välillä. Hän sanoo, että Hamas teki julman iskun, ja Israel vastasi yhtä julmasti, ehkä vielä julmemmin pommittaen Gazaa. Pyrhönen kysyy, onko Israelin politiikan tuomitseminen antisemitismiä? Onko Israel Jumalan valittu maa, jota kristityn tulee aina tukea ja palvoa?

– On ilmeistä, että yli tuhannen ihmisen, ehkä 1200 ihmisen sadistinen ja terroristinen murhaaminen on maailmanhistoriallisesti poikkeuksellinen. On mielestäni tärkeää, että sitä ei ohiteta. Ja miksi sitä ei pidä ohittaa, on se, että se oli Isis-tyylinen lahtaus, ei pelkästään terrori-isku. Ja kun se suhteutetaan juutalaisten historiaan, niin sillä erityinen merkitys, Laajasalo muistuttaa.

– Sitten samanaikaisesti on selvä, että jos katsoo Gazan valmista kärsimystä, niin sehän on jo täydellisen toivotonta ja onnetonta ja hirveätä. Ja jos sitten semmoinen alue, mikä on valmiiksi toivoton, onneton ja hirveä, laitetaan tuommoiseksi sotatantereeksi, niin lopputuloshan on inhimillinen katastrofi.

Laajasalon mukaan asiat ovat samanaikaisesti totta. Ja jos joku valitsee niistä vain toisen narratiiviin, silloin hän piispan mielestä katsoo asiaa yksisilmäisesti.

– Meillä on varmasti porukoita, jotka haluavat katsoa sitä vain ikään kuin ”luvatun maan lumon” kulmasta ja Israel-rakkauden kulmasta. Ja sitten meillä on porukoita, jotka varmasti ehkä vahingossa, jotkut ihan tahallaankin, heilahtavat suoraan antisemitismiin palestiinalais-narratiivin yksipuolisuusudellaan. Mielestäni niistä ei voi valita vain toista.

Hymyissä suin tungetteleva tenttaaja

Laajasalo on loppuvuoden aikana tavannut presidentinvaaliehdokkaita ja keskustellut heidän kanssaan arvoista Helsingin Tuomiokirkon kryptan tenteissä. Pauli Juusela kysyy, miksi hän on halunnut haastatella ehdokkaita erikseen ja mitä uutta tuo se, että haastattelija on piispa?

– Oma intressini oli siinä, että isossa paneelissa aikaa jää kauhean vähän 8–9 ihmisen porukalle, siis jokaiselle. Sitten siinä on myös toinen, että kun kirkon näkökulmasta jututtaa eikä ole journalisti ja ammattilainen, on myös vaatimus, että miten ihmeessä se pysyisi tasaväkisenä. Itse olen ollut niihin tyytyväinen ja niitä on Ilta-Sanomien nettisivujen kautta katsottu huomattavan paljon, joka oli jotenkin kauhean kiva juttu myös.

– Piispana ei voi olla jotain vastaan, vaan olen yrittänyt olla heidän puolellaan, mutta sillä tavalla hymyssä suin tungetteleva. En ole kovinkaan paljon tehnyt tämmöistä, mitä yleensä kutsutaan arvokeskusteluksi: mitä mieltä olet eutanasiasta, mitä mieltä olet turkistarhauksesta ja niin eteenpäin. Olen yrittänyt puhua ehkä vähän yleisemmällä tasolla siitä, mistä arvot tulevat tai että ovatko arvot universaaleja kaikkia koskevia tai pitääkö tekoja arvioida niiden seurausten perusteella, Laajasalo sanoo.

Mari Teinilä toivoo piispan paljastavan, millaisia yllätyksiä tenteissä on tullut vastaan.

”Piispana ei voi olla jotain vastaan, vaan olen yrittänyt olla heidän puolellaan.”

– En halua ketään yksittäistä ehdokasta nostaa esiin, mutta kyllä minulla on tullut rohkaistunut olo siitä, että meillä on aika oppinutta ja monipuoliseen ajatteluun kykenevää väkeä ehdokkaina. He ovat huomattavan hyvin pystyneet erittelemään niitä asioita kukin tyylillään. Tuntuu, että osa vastauksista on sellaisia, että ne olisivat voineet ihan hyvin olla ainakin nyt lukiokurssin filosofian oppimäärään liittyviä juttuja ja joku ehkä saattaisi olla yliopisto-oppimääräänkin liittyvä. Että meillä on semmoista sivistystä ja syväsuuntaisuutta, Laajasalo kiittää.

– Mutta sitten – en tiedä onko se yllättänyt, mutta on tuntunut kauhean kivalta, että ihmisillä on kyky käydä keskustelua. Useinhan on niin, että nyt tarvitsemme arvokeskustelua ja sitten kun se alkaa, sitten on vähän epäselvää, mitä se nyt sitten on se arvokeskustelu.

Mari Teinilä kysyy, voiko vetää semmoisen johtopäätöksen, että kuka tahansa valitaankin, niin hyvin Suomen käy?

– Tähän pitääkin vastata tosi varovasti, koska ajattelen, että olisi hyvä, että piispa pysyy mahdollisimman kaukana puoluepolitiikasta. Ja en ole millään tavalla puoluepoliittinen henkilö. Ajattelen niin, että demokratia toimii, ja minkä ikinä demokratia loppujen lopuksi sieltä tuutista puristaa ulos, niin se olisi silloin oikea presidentti Suomelle.

Mitä piispa Teemu Laajasalo sanoo kirkon suhteesta politiikkaan ja miten hyvin kirkko näkyy mediassa? Entä miten pitäisi menetellä Sleyn ja Kansanlähetyksen sekä Inkerin kirkon pappisvihkimysten kohdalla? Kuuntele koko Piispan kyselytunti Dei Plus -palvelusta, katso Radio Dein YouTube-kanavalta tai kuuntele uusintana radiosta lauantaina 9.12. kello 11.05 alkaen.