Tommi Koivunen aloitti kirkkokunnanjohtajana ja Juha-Pekka Hopeavuori nuorisotyönjohtajana alkusyksystä. Samalla Hannu Vuorinen siirtyi kotimaantyön työntekijäksi.
Tuntuu levolliselta ja hyvältä, kertoo syyskuussa Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajaksi siirtynyt Tommi Koivunen. Asioita riittää, mutta sydämessä on rauha. Ensi töikseen Koivunen alkoi johtaa Vapaakirkon vuoden 2025 toimintasuunnitelman ja talousarvion laatimista. Hän haluaa olla kirkastamassa yhteistä tekemistä.
– Tavoite on erityisesti saattaa meitä yhdessä Jumalan läsnäolon ja evankeliumin ytimen äärelle.
Se edellyttää kuuntelemista ja oppimista. Koivunen haluaakin olla paljon vuorovaikutuksessa seurakuntien kanssa ymmärtääkseen niiden tilannetta ja tarpeita.
– Tältä pohjalta haluan kehittää yhteistä johtamista ja viestintää sekä vahvistaa seurakuntien verkostoa.
Voi olla, että ”Aslan on liikkeellä” ja siitä olen oikeasti innoissani.
Koivunen tunnistaa työssä paljon samankaltaisuutta aiempaan nuorisotyönjohtajan tehtäväänsä nähden.
– Edelleen tarkoitus on auttaa seurakuntia ja olla yhteistyössä laajasti kentän kanssa. Nyt on myös paljon enemmän kirkkojen välisiä ekumeenisia yhteyksiä. Se on kiinnostava lisäulottuvuus.
Työn monialaisuus on myös haaste; voimavarat on opittava kohdentamaan viisaasti. Myös Vapaakirkon talous on haasteissa. Koivusen toive on, ettei talous vie kuitenkaan päähuomiota, sillä paljon hyvää tapahtuu.
– On kutkuttava ja odottava tunne, että Jumala on juuri nyt tekemässä jotain ihmeellistä Suomessa. Siitä on tullut profetioita ja sitä on jo näkyvissä vaikkapa uuden sukupolven lisääntyneenä intona kertoa Jeesuksesta. Voi olla, että ”Aslan on liikkeellä” ja siitä olen oikeasti innoissani.
Ruohonjuuritasolta näköalapaikalle
Vapaakirkon nuorisotyönjohtajana elokuun alussa aloittanut Juha-Pekka Hopeavuori kertoo alun olleen vauhdikas.
– Moneen projektiin on pitänyt sukeltaa mukaan vauhdissa. Ensimmäiset viikot oli tunne, että joku muu on täyttänyt kalenterin ja täytyy vain roikkua kyydissä, Hopeavuori sanoo.
Sisäistettäviä ja haltuun otettavia asioita riittää.
– Mutta askel ja päivä kerrallaan, tai paremminkin palaveri kerrallaan.
Alkusyksy on erityisen työntäyteinen vaihe, joten Hopeavuori on pyrkinyt hoitamaan ensin akuuteimmat asiat. Samalla hahmottuu, mitä on tarpeen valmistella missäkin kohtaa. Tulevan vuoden tavoite on, että kaikki aiotut leirit ja tapahtumat saadaan toteutetuksi.
– Toivottavasti aikaa riittää myös toiminnan suunnitteluun ja arvioimiseen. Haluaisin lisäksi päästä tapaamaan kentällä olevia työntekijöitä.
Vastuu on selvästi kasvanut ja työn luonne on huomattavasti hallinnollisempi.
Aiemmin nuorisotyötä Seinäjoen vapaaseurakunnassa tehneelle Hopeavuorelle on ilmeistä, että nykyinen työnkuva on selkeästi erilainen.
– Vastuu on selvästi kasvanut ja työn luonne on huomattavasti hallinnollisempi.
Vaikka ruohonjuuritason seurakuntatyöstä luopuminen on haikeaa, tarjoaa nykyinen työ laajan näköalapaikan vapaakirkolliseen lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyöhön.
– Toivoisin, että saamme nähdä näissä tulevina vuosina kasvua. Määrällistä ja hengellistä.
Helpotusta ja haikeutta
Kirkkokunnanjohtajan tehtävät jättänyt Hannu Vuorinen on Vapaakirkon kotimaantyön palveluksessa huhtikuun 2025 loppuun. Hän tekee 60-prosenttista osa-aikatyötä muun muassa seuraajansa perehdyttämiseksi ja hoitaa loppuun vastuunsa Suomen vapaakristillisen neuvoston (SVKN) puheenjohtajana sekä Suomen Vapaakirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvottelukunnan johtajana.
– Teen myös muun muassa seurakuntavierailuja ja vanhimmistojen konsultointia, Vuorinen kertoo.
Tehtävien siirtäminen seuraajalle on sujunut avoimen ja sujuvan yhteyden ansiosta hyvin.
– Mahtavaa, että Vapaakirkon hallitus mahdollistaa Tommin rinnalla kulkemisen osa-aikaisessa työntekijän roolissa, kiittelee Vuorinen.
Myös vapaaseurakuntien edustajat saavat tunnustusta hyvästä seuraajan valinnasta.
– Koen helpotusta voidessani nyt irtautua valjaista ja antaa Tommin jatkaa. Toki muutokseen liittyy myös haikeutta ja hämmennystä.
Uskon Jumalan kutsuneen meitä konkreettiseen rukoukseen ja Herran etsimiseen.
Ollaan uuden edessä. Vuorisen viesti vapaakirkolliselle kentälle on sen sijaan sama kuin jo useana vuotena.
– Uskon Jumalan kutsuneen meitä sinnikkääseen ja konkreettiseen rukoukseen ja Herran etsimiseen.
Vuorinen korostaa, että rukous on sekä yksilön että yhteisön harkittua toimintaa, antautumista vuorovaikutukseen Jumalan kanssa.
– Uskon, että Jumala tahtoo vastata, vuodattaa Henkensä ja antaa meille seurakuntina hengellisen voiman tavoittaa uusia ihmisiä ja kasvaa. Kammiosta kaikkialle Hengen voimassa!
