Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä pohtii tämän viikon lehdessä (31.7.) Afganistanissa surmattujen avustustyöntekijöiden tapausta. Suuresta surusta huolimatta kuluneen viikon aikana on tapahtunut myös hyviä asioita, Teinilä kirjoittaa ja yhtyy Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen ajatukseen, miten traaginen tapahtuma on yhdistänyt kristittyjä.
Teinilän mukaan surmatyö ja avustustyöntekijöiden merkittävästä työstä uutisointi on tuonut tärkeää tietoa myös niille, jotka päättävät seurakuntien lähetysmäärärahoista.
Hyvinä asioina Teinilä nostaa esiin kirkoissa tapahtuneen esirukouksen uhrien ja omaisten mutta myös surmatyön tekijöiden puolesta. Paha ei ole saanut viimeistä sanaa.
”Lähetystyö toimii usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta. Afganistanissa tehdään työtä muun muassa mielisairaiden ihmisten ja naisten aseman hyväksi. Uutisoinnin myötä on kirkastunut, että vaikka julistus on osa lähetystyötä niissä maissa, missä se on mahdollista, niin lähetystyö ei ole käännyttämistä”, Teinilä kirjoittaa.
Teinilä viittaa kirjoituksessa maailman kriisipesäkkeisiin ja niissä toimiviin avustusjärjestöihin, jotka pyrkivät rakentamaan maailmasta oikeudenmukaisempaa. Yhtenä tärkeimpänä motiivina tälle työlle Teinilä näkee Kristuksen antaman lähetyskäskyn.
”Viikko sitten Heratissa surmatut suomalaiset naiset olivat osaltaan rakentamassa parempaa maailmaa. Heidän työvuoronsa on nyt tullut päätökseen, mutta siitä huolimatta työ hyvän puolesta jatkuu”, Teinilä kirjoittaa.
