Kirjoittanut
Kysymys Betlehemin tähdestä on kiehtonut paitsi kristittyjä myös maallistuneita tiedemiehiä läpi historian. Tähdelle ollaan löydetty tukea menneistä astronomisista ilmiöistä. Esa Hyvönen pitää teologiasta kumpuavia vastauksia luontevimpina.
Esa Hyvönen kirjoitti Betlehemin tähdestä Ristin Voiton joulunumerossa (22.12.2010):
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tähdestä, joka johdatti itämaan tietäjiä Jeesuksen syntymäpaikalle: ”Ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan, kulki heidän edellään, kunnes tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden tietäjät ilahtuivat suuresti. He menivät taloon…” (2:9-11). Kertomuksesta välittyy kuva, että tähti johdatti tietäjiä hyvin tarkasti oikeaan paikkaan. Miten avaruudessa oleva tähti voi osoittaa maan päällä olevan kohdan noin tarkasti?
Kysymys on hyvä ja tarkkanäköinen. Vastaus on, että ei mitenkään.
Betlehemiin itämaan viisaat johtanut tähti on synnyttänyt useita luonnontieteestä apua hakevia selityksiä. Ne pohjautuvat olettamukseen, että Jeesus syntyi vuosien 8 ja 4 eKr. välillä. Tähän aikaväliin mahtuu joitakin poikkeuksellisia astraali-ilmiöitä, kuten Jupiter- ja Saturnus-planeettojen erityisenä valoilmiönä näkynyt kohtaaminen.
Esitettyjen teorioiden yhteisenä ongelmana on se, ettei niitä voi sovittaa yhteen Matteuksen evankeliumin kuvaaman ilmiön kanssa. Ensinnäkin itämaan viisaiden matka Babyloniasta Betlehemiin kesti niiden kannalta liian kauan, noin kaksi vuotta. Aika-arvio perustuu Herodeksen käskyyn tappaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Mikään tähtitieteeseen perustuva teoria ei selitä näin pitkäkestoista valoilmiötä.
Toinen vallitseva ongelma on se, että tekstin mukaan Matteuksen evankeliumin kuvaama tähti näkyi vain tietäjille. Tämä käy ilmi esimerkiksi Herodeksen tietäjille osoittamasta kysymyksestä, milloin tähti ilmestyi. Kysymys on outo, jos poikkeuksellinen ja kirkas valoilmiö olisi ollut kaikkien nähtävissä – luettiinhan tähtitaivasta tarkasti Lähi-idän kulttuurien keskellä.
Alkukielen sana ”aster” ei sulje pois tähden, meteoriitin tai muun taivaalla näkyneen valoilmiön mahdollisuutta.
Paras selitys sanalle löytyy mielestäni kuitenkin Raamatun teologiasta. Raamatussa kerrotaan useita esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan läsnäolo, hepreaksi shekina, ilmestyi erilaisina valoilmiöinä kuten pitkäkestoisena tulipatsaana tai kertaluontoisena, salaman tapaisena valon leimahduksena valitulle ja rajatulle ihmisjoukolle.
Tästä viitekehyksestä tulkittuna tähdeltä näyttävä valoilmiö selittyy Jumalan yliluonnollisena johdatuksena. Näin se myös saattoi osoittaa tarkan paikan, jossa Jeesus-lapsi syntyi.
