Kirjoittanut
Radiohartauksien rukouksissa painottuu nykyään opillisuuden sijaan sielunhoidollisuus ja yhteiskunnalliset teemat. Synninpäästöstä on siirrytty siunauksiin ja Kristuksen sovitustyöstä Jumalan huolenpitoon.
”Oli tietysti valtavan antoisaa, että sai olla Suomen parhaiden puhujien jalkojen juuressa kuuntelemassa tässä Suomen suurimassa saarnatuolissa”, kuvailee teologian tohtori Aino Vesti tutkimustyötään radiohartauksien parissa.
Hän on tutkinut tuoreessa väitöskirjassaan Yleisradion aamuhartauksien sisältämiä rukouksia ja niiden teologisia teemoja sekä niissä tapahtuvia muutoksia vuosina 1946, 1966, 1986 ja 2006.
Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Aino Vestiä Viikon seurakuntalainen -podcastissa.
Rukouksissa korostuvat pyynnöt
Vesti lajittelee rukoukset niiden rakenteen mukaan muun muassa pyyntöihin, kiitoksiin, anamneeseihin, esirukouksiin, tilanteen kuvauksiin ja synnintunnustuksiin. Tutkimuksessaan hän kuvailee mitä eri rukoustyypit pitävät sisällään.
”Rukoukset olivat suurelta osin pyyntöjä. Niissä puhuttiin uudesta elämästä, turvautumisesta Jumalaan sekä oikeasta ja väärästä. Hyvin suuri osuus rukousaineistosta oli tällaista. Sitten kiitettiin pelastuksesta, huolenpidosta ja jonkin verran arjen asioista.”
Lähemmäs nykypäivää tultaessa Raamattuun liittyvän sekä opillisen aineksen osuus vähenee ja arkeen liittyvien asioiden osuus kasvaa. Samaan muutokseen liittyy myös valmiiden rukousten kuten psalmien, Herran siunauksen sekä Isä meidän -rukouksen tai rukouskirjojen rukousten määrän väheneminen.
Erilaiset tyylilajit edustettuina
Vesti kertoo radiohartauksissa käytettyjen rukousten edustavan monia erilaisia tyylilajeja. Yksi tyylilajeista on meditatiivinen rukous, joka on luonteeltaan mietiskelevää, ja jossa pohjana käytetään usein Raamatun tekstiä. Meditatiivisen rukouksen määrä lisääntyy tutkimuksen mukaan voimakkaasti vuonna 2006. Aiemmilla vuosikymmenillä sen määrä oli hyvin vähäinen.
Esimerkkikatkelma meditatiivisesta rukouksesta vuodelta 1946:
Niin, siinä hän seisoo sinunkin edessäsi ystäväni.
Asu on kuninkaan – purppurainen viitta.
Mutta mitä sanot kruunusta?
Eikö hänen kruunussaan sittenkin ole jalokiviä, ihmeellisiä, hehkuvia, kilpaa
purppuran kanssa säihkyviä?
Ne ovat kuin verta, veripisaroita.
Ja sitä ne ovatkin – sovitusveren ensimmäisiä pisaroita.
Ja nuo ihmeelliset veripisarat.
Ne ovat meidät puhtaaksi pesseet – lumivalkoisiksi villankarvaisiksi.
Vuonna 2006 meditatiivinen rukous oli usein itsetutkiskelua:
Sinä tiesit paremmin.
Minä en.
Minä vain pelkäsin ja roikuin sinun vaippasi tupsuissa kiinni kuin syntinen nainen,
joka sinuun kosketti.
Toivoin ihmettä kuin Maria.
Jos sinä Herra olisit ollut paikalla, tätä ei olisi tapahtunut.
Onko tämä sinun mukaista?
Vastauksia en löydä.
En tahdo suostua luopumaan.
Tutkimusaineistoon kuuluu 376 vapaata rukousta noin 800 hartaudesta. Kaikissa hartauksissa ei ole rukousta ja joissain hartauksissa on käytetty valmiita rukouksia, kuten Isä meidän -rukousta.
Sanan ja sakramenttien osuus vähenee
Vestin mukaan merkittävin rukouksissa tapahtunut muutos on se, että luterilaisuuden tunnusmerkit kuten viittaukset sakramentteihin ja Raamattuun niukkenevat vuotta 2006 kohti.
”Harvoin mainittiin sana ja sakramentit, jotka ovat luterilaisuudessa hyvin keskeisiä. Aiheina taivas, kärsimyksen ongelma, Jumalan pyhyys ja viimeinen tuomio vähenivät. Samoin myöskin kadotus ja paholainen olivat lähes täysin hävinneet rukousosioista.”
”Tiivistettynä sanoisin, että Raamatun merkitys ja käyttö Jumalan puheena, lakina ja evankeliumina sekä puhe pelastuksen toteutumisesta sanan ja sakramenttien kautta vähenivät.”
Jumalakuvassakin näkyy muutos:
”Jumalankuva kuulostaa binääriseltä – kaksiyhteiseltä. Vain Isää ja Poikaa puhutellaan, harvoin Pyhää Henkeä”, Vesti kuvailee.
Synti muuttuu pimeydeksi tai taakaksi
Lähemmäs nykyaikaa tultaessa rukoukset muuttuvat opetuksellisista ja missionäärisistä sielunhoidollisiksi ja yhteiskunnallisiksi. Sisällöllisesti painotus siirtyy Jumalan tahdosta Jumalaan turvautumiseen.
”Synninpäästöstä siirryttiin siunauksiin ja Kristuksen sovitustyöstä Jumalan huolenpitoon. Ja Jumalaan keskittymisestä osittain ihmiseen keskittymiseen”, Vesti kertoo.
”Synti muuttui 2000-luvulla yleensä pimeydeksi tai taakaksi. Siitä hävisi syyllisyysnäkökulma.”
Vesti huomauttaa kuitenkin, ettei hän tutkinut hartauksien puheosuuksia, jotka ovat saattaneet täydentää sitä, mitä rukouksista mahdollisesti puuttuu.
Ajan henki vaikuttaa
Raamatun käytön vähenemiseen radiohartauksien rukouksissa vaikuttaa Vestin mukaan yleinen kehitys: Raamatun käyttö puheen pohjana on tutkimusten mukaan vähentynyt. Savela huomauttaa myös, että papit lukevat tutkitusti nykyään vähemmän Raamattua ja Raamatun opettamista ei pidetä yhtä merkityksellisenä kuin aiemmin.
Lisäksi radiohartauksiin kohdistuvat samat paineet kuin kaikkeen muuhunkin viestintään ja mediaan. Viihteellisyyden merkitys korostuu.
”Kehitykseen vaikuttavat osaltaan viestinnän lait sekä median vallan kasvaminen ja median viihteellistyminen – jopa informaatio viihteellistyy. On vaikeaa erottaa mikä on viihdettä ja mikä on informaatiota”, Vesti sanoo.
Opillisuuden ja raamatullisuuden vähenemiseen vaikuttavat myös nykyajan aatteelliset trendit.
”Tietysti myös tämä postmoderni aika vaikuttaa: tunne on tärkeämpää kuin tieto ja kokemus on tärkeämpää kuin oppi. Myös individualismilla on merkitystä – ihmiset shoppailevat uskontoakin sieltä täältä ja valitsevat sen, mikä heitä miellyttää.”
Valmiissa rukouksissa näkyy evankeliumi
Tutkimusta tehdessään Vesti yllättyi iloisesti rukousten kauneudesta sekä tyylilajien valtavasta kirjosta. Omaksi yllätyksekseen hän alkoi myös arvostaa aiempaa enemmän valmiita rukouksia sekä niitä radiohartauksia, joista puuttuu rukous kokonaan.
”Huomasin, että puheen viimeinen kappale oli ikään kuin sydämen lämmittämistä niissä hartauksissa, joista rukous puuttui. Niissä kehotettiin kovasti rukoukseen, vaikka se jätettiinkin ihmisen itsensä toteutettavaksi. ”
”Ja valmiissa rukouksissa evankeliumin sisältö säilyy kauniilla tavalla. Ihmisten on helppoa yhtyä niihin – ne ovat tuttuja. Suren sitä, että Isä meidän ja Herran siunaus ovat nykyisin niin harvoin hartauksissa. Vuonna 1946 ne olivat vakioaineistoa.”
