Kirjoittanut
Uskontunnustuksiin kiteytettiin jo ensimmäisillä vuosisadoilla keskeisin tieto siitä, minkälaiseen Jumalaan kristityt uskovat, kerrottiin Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä.
Koska Nikean ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 1700 vuotta, Perusta-lehden teologisilla opintopäivilläkin keskitytään 2.-4.1. uskontunnustukseen.
Mainitussa kirkolliskokouksessa vuonna 325 muotoiltu Nikean uskontunnustus on yksi kolmesta niin sanotun vanhan kirkon uskontunnustuksesta, ja se on käytössä myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Teologisten opintopäivien avaustilaisuudessa Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa käsiteltiin ”matkaa Nikeaan” eli sitä, miten ja miksi uskoa tunnustettiin varhaiskirkossa ja mitkä ovat uskontunnustuksen raamatulliset perusteet.
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen kysyi tilaisuudessa dosentti Timo Nisulalta ja emeritusprofessori Gunnar af Hällströmiltä, mistä uskontunnustukset nousivat.
– Kyllä ne Raamatussa ovat, ne ovat vain lyhyitä, vastasi Nisula.
– Filippiläiskirjeessä on sellainen uskontunnustus kuin ”Jeesus on Herra”. Siihen liittyvä teksti on kokonaisuudessaan mahtava.
Gunnar Af Hällström jatkoi Paavalin todenneen 2. Korinttilaiskirjeessä, että ”minä uskon, siksi puhun”.
– Se on hyvä peruste uskontunnustuksen synnylle.
Timo Nisulan mukaan Hällströmin mainitsema kohta on tärkeä, koska se nousee ”apofaattista höpötystä” vastaan.
– Sellainen on esimerkiksi jouluna yleistä, että ollaan vain hiljaa ja ihmetellään, kun sanat eivät riitä. Että syvin usko löytyy siitä, ettei turvauduta sanoihin ollenkaan.
– Kristinusko on kuitenkin olemukseltaan sellaista, että se haluaa tulla ääneen sanotuksi. Jumala on lähestynyt meitä sanalla ja sanoilla. Olen tällaisen katafaattisen teologian vankkumaton kannattaja. Kyllä sanoja pitää käyttää, ja uskontunnustus on sanallinen tiivistelmä siitä, minkälaiseen Jumalaan me kristityt uskomme, Nisula jatkoi.
Lauri Vartiainen lisäsi, että varhaiskirkossa uskontunnustus toimi kuin ”kasteoppilaille pidetyn rippikoulukirjan sisällysluettelona”.
– Kristinusko oli ensimmäisinä vuosisatoina nopeasti leviävä, ja suurin osa kohtasi sen vasta aikuisiällä. Apostolisen uskontunnustuksen varhaisin muoto kirkkoisä Hippolytoksella (n. 170-235) ovat kastekysymykset, joissa kastaja kysyy kastettavalta ”uskotko”-alkuisia kysymyksiä.
– Uskontunnustus sisältää tiiviissä muodossa kaiken pyhän tiedon Vanhasta ja Uudesta testamentista. Jakamattoman kristikunnan ymmärrys oli se, että uskontunnustus oli Raamatun keskus.
Uskontunnustus oli tärkeää pääomaa kastettavalle.
– Toinen vuosisata käytännössä alkoi sillä, että Rooman valtakunnassa, jossa varmaan 90 prosenttia kristityistä asui, kristinusko julistettiin laittomaksi uskonnoksi. Kun kasteen otti vastaan, oli varauduttava siihen, että sen vuoksi voi menettää päänsä, sanoi Vartiainen.
– Kasteoppilaalla oli velvollisuus oppia tämä apostolista uskontunnustusta muistuttava tunnustus ulkoa. Oppilaalle ikään kuin luovutettiin aarre, joka hänen piti palauttaa, Nisula jatkoi.
– Kun sitä piti miettiä ja muistella, se tuli sisäistetyksi. Siten se oli jatkuvassa käytössä. Myös Luther sanoi, että tiettyjä uskonsisältöjä tuli toistella aamulla ja illalla.
Gunnar Af Hällström jatkoi, että varhaiskirkossa uskontunnustus oli eri alueilla varsin samansisältöinen, mutta sanamuodot vaihtelivat paikallisesti.
– Kesareassa oli yksi tunnustus, sitten oli vähän erilainen Jerusalemissa. Roomassa muotoilu oli lähempänä tuntemaamme Apostolista uskontunnustusta.
– 100-luvun loppupuolen Rooman seurakunnan kastekysymykset voi tunnistaa apostolisen uskontunnustuksen pohjaksi, Lauri Vartiainen vahvisti.
Timo Nisula jatkoi, että uskontunnustuksissa eli credoissa oli varhaiskirkon aikaan myös henkilökohtainen vire.
– Ne eivät olleet vain listoja totena pidetyistä asioista, vaan niissä oli väkevänä läsnä marttyyrien luottamus siihen, että tämä on se Jumala, joka minut pelastaa. Credoissa oli kysymys Raamatun opettamisesta, siitä mitä Raamattu sanoo Jumalan ja Jeesuksen suhteesta.
– Elämme edelleen sellaisessa maailmassa, että jos lausut uskontunnustuksen väärässä paikassa, voi mennä työ tai henki, Nisula totesi.
Keskustelussa sivuttiin myös sitä väitettä, että kolminaisuusoppi olisi ”keksitty” vasta Nikean kirkolliskokouksessa.
– Pyytäkää väitteen esittäjää katsomaan aikaisempia kastetunnustuksia, Gunnar Af Hällström sanoi.
– Jo Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyssä Jumalan kolminaisuus on ilmaistu, Lauri Vartiainen lisäsi.
Perusta-lehden teologiset opintopäivät järjestetään Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa 2.-4.1.2025. Ohjelma ja lisätiedot löytyvät täältä
