Rooman valtakunnassa elettiin 2000 vuotta sitten rauhattomuuden aikaa. Betlehemin pimeässä yössä loisti kuitenkin ihmeellisen kirkas tähti. Taisteluiden keskelle tuli sanoma sovinnosta. Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja, Rauhanruhtinas.
Viime aikoina myös Suomessa on puhuttu sodasta ja kyselty sen mahdollisesta alkamisesta. Sota on jo Euroopassa, jossa Suomen naapurimaa hyökkäsi toisen naapurimaansa alueelle. Myös Lähi-idässä soditaan taas monella rintamalla, ja jopa noin 30–40:ssa eri paikassa eri puolilla maailmaa on menossa sota tai siihen rinnastettava aseellinen konflikti. Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin mukaan sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan vahvemman tahtoa. Sodassa yleensä suurempi yrittää alistaa pienemmän noudattamaan omaa tahtoaan.
Rauhanturvaamisesta kriisinhallintaa
Nykyään sodat eivät kuitenkaan ole vain kansallisvaltioiden välisiä, vaan myös valtioiden sisällä voi olla monenlaisia selkkauksia. Tämä kehitys on ollut nähtävissä rauhanturvaamisessa, kun siitä on tullut yhä enemmän kriisinhallintaa.
Nykyinen maailmanjärjestys perustuu sopimuksiin, ja kun sopimuksia rikotaan, syntyy konflikteja, aseellisia yhteenottoja tai täysimittaisia sotia. Rauhaa taas on pidetty sodan poissaolona.
Paras tapa ylläpitää rauhaa on valmistautua sotaan, sanotaan. Se tarkoittaa oman maan puolustuskyvyn ylläpitämistä, maanpuolustustahdon vahvistamista ja koko yhteiskunnan henkisen kestokyvyn tukemista. Rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen tarvitaan kaikkia. Siihen tarvitaan sekä yksityisiä ihmisiä että yhteisöjä. Yhteiskunta ja puolustusvoimat suojelevat meitä maalla, merellä, ilmassa ja myös kybertodellisuudessa.
Neljänlaista rauhaa
Raamatussa puhutaan rauhasta neljällä eri tasolla: Ensiksi on rauha toisten ihmisten kanssa. Mikäli meistä riippuu, meidän tulee elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Toiseksi on rauha itsensä kanssa. Hyvä omatunto on kuin hyvä päänalunen nukkumaan mennessä. Itsensä kanssa ei kannata sotia. Kolmanneksi on rauha luomakunnan kanssa. Luomakuntakin huokaa ihmisen pahuuden ja tuhoamisvimman keskellä. Neljäntenä ja tärkeimpänä on rauha Jumalan kanssa.
Luomakuntakin huokaa ihmisen tuhoamisvimman keskellä.
Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten oli elämä monella tavalla erikoista. Myös silloin oltiin ”kuoleman varjon maassa” ja elettiin rauhattomuuden keskellä. Siihen historialliseen tilanteeseen kuuluivat Joosef, Maria ja Jeesus-vauva. Puitteina olivat seimi ja eläinten talli. Betlehemin pimeässä yössä loisti ihmeellisen kirkas tähti. Kedolla enkeliä säikähtäneet paimenet olivat maan alinta kastia. Itämaan tietäjät olivat sen ajan yläluokkaa. Verollepano ja Herodeksen toimeenpanema lastenmurha kuuluvat nekin joulukertomukseen.
Rauhattomaan aikaan, taistelujen melskeeseen tuli sanoma sovinnosta. Messias. Ihmeellinen Jumala. Kaikkivaltias kapaloissa. Kumartakaamme häntä. Maailmaan, meillekin, on syntynyt Vapahtaja. Rauhanruhtinas.
Kirjoitus on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä marraskuussa 2024.
