Elokuvassa Labyrintti (The Maze Runner) Thomas herää keskeltä labyrinttiä ja ryhtyy selvittämään, miksi joukko nuoria miehiä on vangittu keskelle vaarallista sokkeloa. Thomasta ohjaavat uteliaisuus, jano saada vastauksia ja kaipuu vapauteen.
Totuutta etsimässä
Labyrinttiin joutuneille on selvää, ettei tilanteeseen joutuminen ole sattumaa, vaan kaikella tapahtuneella on tarkoitus. Elämä labyrintissä – se, mitä vangitut näkevät, kokevat ja pystyvät tutkimaan – ei ole kaikki, vaan on olemassa jotain muuta. Samalla tavoin Jumalan luomistyö todistaa meille, että on olemassa jotain, mitä me emme voi nähdä, tutkia tai millään aistilla kokea. Kaiken näkemämme ja kokemamme takana on iankaikkinen Jumala.
Raamatussa luvataan, että etsivä löytää ja anova saa. Myös Thomaksen uteliaisuus palkitaan; löytämiensä vihjeiden avulla hän pääsee pakenemaan labyrintistä. Usko siihen, että ulospääsy on mahdollista, saa Thomaksen toimimaan. Ilman uskoa ja toivoa Thomas olisi kuitenkin jäänyt joidenkin kohtalontovereidensa tavoin labyrinttiin vangiksi.
”Emme kuulu tänne”
Emme elä elämäämme koehenkilöinä tai julman testin pelinappuloina kuten labyrinttiin joutuneet, vaan Jumala haluaa pelastaa meidät jokaisen – olemmehan Jumalan kuvia, hänen rakkaita lapsiaan. Vaikka elämme tässä vajavaisessa ja pahassakin maailmassa, eikä kaikkiin kysymyksiimme koskaan tule vastausta, saamme uskoa, ettei tässä ole kaikki.
Teksti Susanna Hulkko, kuva Twentieth Century Fox 2014
Artikkeli on julkaistu Nuotassa 12/2014.
