Kirjoittanut
”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen” kaikuu taas kohta kouluissa ja muissa kesän juhlissa. Mutta ketä suloisista sanoista on kiittäminen? Varmaa vastausta ei tiedä kukaan. Teksti on paljastunut otaksuttua vanhemmaksi.
Suvivirren tekijänä on pidetty Visbyn superintendenttiä Israel Kolmodinia (1643-1709). Kun ruotsalainen hymnologi Allan Arvastson osoitti tutkimuksessaan käsityksen olevan heikolla pohjalla, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjakomitea katsoi parhaaksi nipsaista Kolmodenin nimen pois virren tekijätiedoista.
”Arvastsonin tutkimus ei tosiaan tuo esiin yhtään todistetta siitä, että Kolmodin olisi suvivirren kirjoittaja – mutta ei liioin todisteita siitä, että joku muu olisi sen runoillut. Niinpä Ruotsin uudessakin virsikirjassa on virren alla yhä Kolmodinin nimi. Perimätietoa ei ole syrjäytetty”, selvittää Suvivirren taustaa Virsikirja.fi-palveluun tutkinut hymnologi Tauno Väinölä.
Suomen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri, professori Tuomas Lehtonen tietää osan Suvivirren juurista olevan jäljitettävissä syvälle keskiaikaan. Suvivirrestä löytyy osioita, jotka ovat peräisin selibaattiin sitoutuneiden kirkonmiesten kokoamista eroottisista kevätrunoista. Kenties ymmärrettävästi lihallista lyriikkaa mielensä kevennykseksi laatineet hengenmiehet eivät jättäneet puumerkkejään tekijätietoihin.
1200-luvulle jäljitetyssä runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle lemmenpuuhiin. Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones -tekstikokoelman loppun on painettu runo Tempus adest floridum. Latinaksi kirjoitetusta kevätrunosta löytyy silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirteen.
Kun ruotsiksi nimellä Den blomstertid nu kommer tunnettua virttä alettiin suomentaa 1600-luvun loppuvuosina, kolmannes Suomen kansasta oli menehtynyt katovuosien aiheuttaman nälänhädän ja kulkutautien seurauksena.
Ruotsalaisen kesävirren suomentajaksi otaksuttu Erik Cajanus oli vasta nuorukainen, joka joutui työstämänsä käännöksen äärellä katselemaan ympärillään pulaa, nälkää ja kuolemaa. Suomennoksessa anotaan siunausta maan sadolle. Teksti päättyy pyyntöön hengellisestä ravinnosta, jota kansa saisi maistella.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Suomalaisen kansanrunouden tutkija, kirjailija P. Mustapäänä tunnetuksi tullut Martti Haavio kutsui virttä 571 eli Suvivirttä ”kaikkein virtten suloisimmaksi”.
Seurakunnissa vietetään Suvivirren sunnuntaita joko 28.5. tai 4.6. Päivämäärä vaihtelee seurakunnittain.
