Kirjoittanut
Mielenterveystyö Nepalissa on vielä alkutekijöissään. Jo se, että mielenterveysongelmista puhutaan, on suuri muutos entiseen. Pienillä asioilla saadaan paljon aikaiseksi.
– Nepalissa mielenterveysongelmat nähdään usein jonain sellaisena, jotka ihminen on itse aiheuttanut itselleen. Siksi niitä hävetään ja piilotellaan. Tarvitaan valistustyötä, jotta tällainen ajattelu kyseenalaistettaisiin ja niiden ihmisten, joilla on mielenterveyden haasteita, elämänlaatu voisi parantua, psykologi Hanna Mäkinen kertoo.
– Jo se, että joku tulee kylään kertomaan, että on olemassa psyykkisiä sairauksia ja että ne ovat sairauksia muiden joukossa ja parannettavissa, rohkaisee ihmisiä puhumaan näistä asioista avoimemmin.
Hanna Mäkinen palasi keväällä vuoden pestiltä Nepalista, jossa hän toimi Lähetysseuran vammais- ja psykososiaalisen työn asiantuntijana. Hänen tehtävänsä oli tukea Lähetysseuran kumppanijärjestöjä kehittämään työn laatua ja sisältöä. Yksi osa työtä oli myös auttaa erilaisten koulutus- ja valistusmateriaalien valmistuksessa.
Maanjäristys ja sota koettelivat mieliä
Mielenterveyteen ja neuvontaan erikoistunut järjestö CMC on yksi Lähetysseuran kehitysyhteistyökumppaneista Nepalissa. Se tekee uraauurtavaa työtä maassa, jossa yli 20 prosentilla väestöstä on jokin mielenterveysongelma, mutta jossa niitä ei osata tunnistaa tai hoitaa riittävästi.
– Nepalissa on paljon erilaisia luonnonkatastrofeja. Vuoden 2015 maanjäristysten jälkeen on edelleen nähtävissä paljon pelkotiloja. Sisällissodan jäljet näkyvät myös. Lisäksi monet perheet ovat isättömiä. Minua hämmästytti nähdä kokonaisia kyliä, joissa ei ole montaakaan aikuista miestä. Naiset pyörittävät kyliä miesten lähdettyä töihin ulkomaille, kun kotona ei ole toimeentulomahdollisuuksia. Perheet ovat rikkinäisiä ja naisilla on raskas vastuu, Hanna miettii syitä mielenterveysongelmien taustalla.
– Lähetysseura tukee CMC:n ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä kylissä ja kouluissa. Tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta mielenterveysasioista. Mielenterveys on osa ihmistä, niin kuin muukin terveys, Hanna kertoo.
Kyläklinikoiden ja -terveysasemien henkilökuntaa koulutetaan tunnistamaan mielenterveyden ongelmia. Heitä opastetaan myös siinä, miten puhua näistä asioista potilaiden ja heidän perheidensä kanssa. Tärkeää on lisäksi tietää, minne lähettää potilas eteenpäin, kun tarvitaan kliinistä tukea. CMC on onnistunut saamaan kansalaisille ilmaisten lääkkeiden listalle myös muutamia mielenterveyslääkkeitä.
Kouluissa opettajille opetetaan lapsiystävällisiä opetusmetodeja ja sitä, miten tukea lapsen oppimista positiivisesti, ilman fyysistä rankaisua. Lisäksi jokaisessa hankekoulussa on koulutettu yksi mies- ja yksi naisopettaja eräänlaisiksi koulukuraattoreiksi.
– Opettajat voivat nähdä oireet ja tunnistaa tuen tarpeen jo varhaisessa vaiheessa. He ymmärtävät, että kyse ei ole esimerkiksi vain lapsen huonosta käytöksestä, vaan että taustalla voi olla erilaisia syitä, joihin voidaan vaikuttaa, Hanna kertoo.
Teksti Kirsi Elo/Suomen Lähetysseura
