Kiusaamiseen puuttumisessa on aika nousta seuraavalle tasolle. On mentävä ilmiön syntyjuurille ja vaikutettava niihin. Yhteisöllisyyden luomisessa pitäisi edetä empatiasta kohti aktiivista toimijuutta, pyyteetöntä auttamista.
Viimeaikaiset väkivaltaiset teot ja kiusaamisen kulminaationa ovat herättäneet pohtimaan, mistä ilmiössä voi olla kyse. Kun ajattelee alaikäisiä, jotka tekevät julmia väkivaltaisia tekoja ilman syytä tai katumusta, joutuu vääjäämättä miettimään arvojen merkitystä. Mikä on lasten ja nuorten käsitys siitä, miten toista saa kohdella ja millainen ihmiskuva heillä on? Tilanteiden videoiminen sekä niiden ja kuvien levittäminen somessa vahvistaa välinpitämättömyyttä. Kun vihapuhetta tai toiseuden tuottamista jatkuu, kohteena olevan ihmisarvo heikkenee. Ehkä itsekeskeisyyden korostuminen näkyy myös omien väärienkin tekojen oikeutuksena.
Kiusaamisessa on kysymys vallan, aseman, statuksen hankkimisesta yhteisössä, luokassa tai koulussa (Hamarus 2006). Toiseus, syy kiusata voidaan tuottaa periaatteessa kenelle tahansa. Toiseutta vahvistaa kiusaamiseen liittyvät nimittelyt, haukkumiset, perättömät juorut tai tarinat, halveksivat teot ja fyysinen väkivalta.
Kiusaaminen voi aiheuttaa elämänmittaiset seuraukset kiusatulle voi vaikuttaa opintoihin ja ammatinvalintaan, aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Se vaikuttaa myös kiusaajan elämään, ja sillä on myös yhteiskunnallisesti mittavat seuraukset, kun nuori syrjäytyy. Kiusaamista on ollut ja on, mutta siihen voidaan puuttua vaikuttavasti ja sitä voidaan ennaltaehkäistä. Se vaatii yhteisön sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä.
Vaikuttava puuttuminen
Vaikuttavassa puuttumisessa oleellista on kaksi asiaa, joiden tulee olla tasapainossa: 1) yhteisössä sovitut ja toimivat puuttumismenettelyt sekä 2) yhteisöllisyyden aktiivinen rakentaminen.
Otetaan yksi keskeinen tekijä yhteisöllisyyden luomisessa ja tarkastellaan sitä tarkemmin. Puhumme paljon empatiasta ja sen puutteesta ja tunnetaitojen opettelemisesta. Meidän tulisi mennä vielä pidemmälle kuin empatia. Pelkkä empatia voi johtaa sääliin; se on tunteiden tunnistamista ja myötätuntoa toista kohtaan. Mutta empatia on useimmiten passiivista. Yhteisöllisyyden luomisessa pitäisikin edetä kohti aktiivista toimijuutta, pyyteetöntä auttamista.
Empatiasta seuraava askel on pyyteetön auttaminen (compassion). Compassion-sanaa on vaikea kääntää; se merkitsee toisen kärsimyksen huomaamista ja siitä johtuvaa aktiivista auttamista. Suomalainen sana laupeus tai laupias on lähellä merkitykseltään samaa, mutta suomen sana laupias on saanut vähättelevän merkityksen. Silti laupias-sanan alkuperä laupiaan samarialaisen kertomuksessa osoitti, että laupeutta osoittanut oli rohkein kaikista. Laupeuden osoittaminen tarkoitti säälistä ja myötätunnosta nousevaa erityistä rohkeutta ja auttamista. Keskinäisessä auttamisen toimintakulttuurissa emme tunne vain myötätuntoa, vaan teemme toista helpottavia tekoja. Tällainen toimintakulttuuri luo yhteisöön uudenlaisen toimintatavan, jossa yhteisön väki auttaa toisiaan; koulussa tämä näkyy myös oppilaiden auttamisessa toisiaan vaikkapa oppimaan.
Keskinäisessä auttamisen toimintakulttuurissa emme tunne vain myötätuntoa, vaan teemme toista helpottavia tekoja.
Yksilötasolla kiusaamattomuus ei vaadi kiusaajalta paljon: jättää ikävä sana sanomatta, kulkea ohi kommentoimatta, jättää halveksivat ilmeet ja eleet tekemättä, jättää someen levittämättä perättömiä tarinoita, nolaavia kuvia jne. Se ei vaadi paljoa, mutta sen seurauksena syntyy paljon hyvää.
Ehkä kiusaamiseen puuttumisessa on aika nousta seuraavalle tasolle. On mentävä kiusaamisilmiön syntyjuurille ja vaikutettava niihin. Näin voimme luoda turvallisen yhteisön, jossa kaikkien on hyvä olla.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2024.
Päivi Hamaruksen väitöskirja, joka avasi uuden teorian ja näkemyksen kiusaamisen ilmiöön: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/13307
