Kirjoittanut
Syyskuussa ilmestyivät jättiläisteokset suomalaisen raamatuntutkimuksen äärimmäisistä leireistä, kun Suomen teologisen instituutin tutkija Timo Eskola ja Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva eksegetiikan professori Heikki Räisänen julkaisivat tähänastiset pääteoksensa.
Räisäsen mielestä Eskola vetää tutkimuksissaan mutkia suoriksi. Eskola puolestaan väittää Räisäsen etsivän tuoreessa teoksessaan Raamatusta ainoastaan ristiriitoja.
Eskola jäsentelee teoksessaan Uuden testamentin narratiivinen teologia (Perussanoma), miten Jeesuksen lopunaikoihin liittyvä julistus näkyy evankeliumeissa ja Uuden testamentin kirjeissä tuottaen ”johdonmukaisen linjauksen Ilmestyskirjaan saakka”. Räisänen puolestaan tähdentää kirjassaan Mitä varhaiset kristityt uskoivat (Wsoy), että ensimmäisten kristittyjen näkemykset voidaan pelkistää ”perusvakaumukseen, joka kuitenkin jää yleisluontoiseksi”.
– Räisänen väittää, että Uuden testamentin kokonaisteologiaa ei voi kirjoittaa. No, minä nyt kuitenkin olen juuri kirjoittanut sellaisen, Eskola sanoo.
– En ole väittänyt, ettei sitä voisi kirjoittaa. Pointtini on, että pohjoismaisessa yliopistossa perusteltu kokonaisesitys olisi sellainen, joka ei rajoitu Raamatun teksteihin, vaan ottaa kaiken lähdemateriaalin yhtä vakavasti, vastaa Räisänen.
– Oma kirjani ei ole Uuden testamentin teologia, vaan laajemmasta perspektiivistä laadittu vaihtoehto sille, hän jatkaa.
Eskola sanoo koonneensa kirjaansa kaiken oleellisen, mitä hän on tutkinut parin vuosikymmenen aikana Suomen teologisessa instituutissa.
– Olen kirjoittanut sen ennen kaikkea sadoille oppilailleni.
Räisänen ei ole vielä lukenut Eskolan kirjaa.
– Eskola usein yhdistelee asioita mielivaltaisesti, viimeksi koraanikritiikkiä ja raamatuntutkimusta koskeneessa artikkelissaan.
”Missä kaikki myönteinen?”
Räisänen ei yhdy Eskolan näkemykseen, että Räisänen etsisi Raamatusta ainoastaan ristiriitoja.
– Yritän maalata sen koko kirjoa, ”mitä varhaiset kristityt uskoivat”. Luonnehdin tilannetta ”moniäänisyydeksi yhteisellä pohjalla”. Asiassa kuin asiassa löytyy yhteinen perusvakaumus tyyliin ”paha voitetaan ja hurskaat saavat oikeutta” tai ”Jeesus on ratkaisevan tärkeä”.
– Miksi uudessa kirjassa ei sitten esitetä yhtään myönteistä esimerkkiä siitä, miten teologiset aiheet kasvavat Uudessa testamentissa tai sen jälkeisessä traditiossa? Eskola kysyy.
– Eikös koko kirjani ole kuvausta siitä, miten aiheet kasvavat?
Räisänen ja Eskola ovat keskustelleet teologiasta ”jo vuosikymmenet”. Räisänen on toiminut Eskolan opettajana ja ohjannut aikanaan tämän väitöskirjaa.
– Olemme eri mieltä lähes kaikesta. 1980-luvulla kiistelimme metodeista ja raamatuntutkimuksen filosofisista sidonnaisuuksista. 1990-luvulla kiistelimme Paavalin teologian lisäksi siitä, voiko kapean liberaalin näkemyksen antaa hallita koko käsitystä Raamatusta. Viime vuosikymmenellä olemme kiistelleet neitseestäsyntymisestä, varhaisesta kristologiasta ja ylösnousemuksesta, Eskola luettelee.
– Itselläni ei ole mielikuvaa, että olisin jatkuvasti kiistellyt Eskolan kanssa. Silloin tällöin olen joutunut oikomaan hänen minun töistäni esittämiään näkemyksiä, Räisänen toteaa.
”Tärkeintä ei ole, mitä on hylätty”
Eskola sanoo Räisäsen on opettaneen 1970-luvulta asti, että jumalallista ilmoitusta ei ole olemassa.
– Hän on kirjoituksissaan hylännyt ajatukset Kristuksen jumaluudesta, sovitusopista, synnistä ja tuomiosta, armahduksesta, ruumiillisesta ylösnousemuksesta ja taivaasta. Tällaisen johtopäätöksen jälkeen ei ole enää teologiaa.
– Nämä ajatukset eivät ole käsillä olevasta kirjasta. Sen ideana ei ole esimerkiksi sovitusopin hyväksyminen tai hylkääminen, vaan osoittaa, mitä kaikkia käsityksiä ”pelastusteistä ” oli, myös UT:n kirjoituksissa. Oli muitakin näkemyksiä kuin ajatus sovituskuolemasta, Räisänen sanoo.
– Tärkeintä ei ole muutenkaan, mitä on ”hylätty”, vaan ne perustelut, jotka ovat uudelleentulkintoihin johtaneet.
Minkälaista raamattukeskustelua kirjailijat sitten toivovat teostensa synnyttävän?
– Sellaista, joka keskittyy pohtimaan, miten tulkinnat tekevät oikeutta tekstien sisällölle. Rakkaan viholliseni Tom Wrightin sanoin: ”The proof of the pudding is in the eating”, Räisänen siteeraa.
– Avaimena on kysymys siitä, onko Raamatussa tai edes Uudessa testamentissa lainkaan yhtenäistä teologiaa. Koska kyse on aina samalla kirkon opetuksesta, nyt on syytä kysyä, mikä on kirkossa käytettävä ja hyväksyttävä käsitys Raamatun sisällöstä, Eskola vastaa.
