Kirjoittanut
Junkkaala haluaa henkilötarinoiden kautta tuoda kirkkohistoriaa tunnetuksi niillekin, jotka eivät muuten lue historiaa.
Kirkkohistorian dosentti ja kirjailija sekä Suomen Raamattuopiston entinen toiminnanjohtaja Timo Junkkaala on kirjoittanut teoksen Kristinuskon tarina: 180 henkilöä Neitsyt Mariasta nykyaikaan.
Junkkaala tarttui aiheeseen koska halusi paneutua yleiseen kirkkohistoriaan – aiemmin hän on kirjoittanut Suomen kirkkohistoriasta ja halusi myös näiltä osin sivistää itseään.
– Olen myös kyllästynyt siihen, että kristinuskon historiasta on olemassa vääriä ja kliseisiä käsityksiä. Ajattelin, että niitä voisi samalla yrittää korjata, Junkkaala kertoo.
– Olen ajatellut, että ihmiset, jotka eivät muuten lue historiaa voisivat olla kiinnostuneita henkilötarinoista. Siksi aloin rakentaa kirjaa henkilöiden varaan, että se kiinnostaisi muitakin kuin itseäni.
Junkkaalaa haastatteli Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Kirjassa myös kristinuskon vastustajia
Kirjan ensimmäinen henkilötarina kertoo Neitsyt Mariasta ja viimeinen teologi Alistair McGrathista. Kirjaan valittujen henkilöiden joukosta löytyy yllättäviäkin valintoja kuten Iranin ajatollah Khomeini, Friedrich Nietzsche, ja Josif Stalin.
– Kyllä, tämä on ehkä häkellyttävin piirre siellä kaikkien kirkkoisien ja teologien joukossa. Minulla on ollut sellainen ajatus, että henkilöt, jotka ovat kaikkein voimakkaimmin haastaneet kristillistä uskoa tai vastustaneet ja vainonneet sitä, ovat osa kristinuskon historiaa, Junkkaala sanoo.
– Heidän vaikutuksensa kristikunnan historiaan on omalla tavallaan yhtä suuri kuin monien teologien ja kirkon johtajien, vaikka vaikutus onkin negatiivinen. Se on kuitenkin tuntunut kaikessa kirkon historiassa. Kirjassa on myös marttyyreitä ja tietyllä tavalla heistä kirjoittaminen vaatii sitä, että Stalin pääsee mukaan.
Johdannoissa omaa tulkintaa
Junkkaala jaottelee kirjassaan kirkkohistorian perinteisen historiallisen käsityksen mukaisesti seitsemään eri aikakauteen.
– Tämä jako oli sillä tavalla minulle tärkeä, että halusin jokaisen jakson alkuun kirjoittaa johdannon. Ehkä ne johdannot ovatkin eniten minun omaani. Sinne olen yrittänyt laittaa sen, mitä historiasta ajattelen. Niissä olen myös yrittänyt korjata joitain käsittääkseni vääriä käsityksiä, joita kirkon historiasta on olemassa.
– Muutoin olen kirjoista koonnut, mitä henkilöistä tiedetään ja yrittänyt pitäytyä siinä. Nämä henkilötarinat ovat enemmän objektiivista historiankirjoitusta ja oma subjektiivinen tulkinta on niissä johdannoissa, jotka ovat mielestäni tärkeitä, Junkkaala kertoo.
Naisia vähän kirkon historiassa
Naisia löytyy huomattavan vähän 180 henkilön joukosta. Onko kristinuskon historia miesten kirjoittamaa?
– Kyllä se on miesten kirjoittamaa ja siinä mielessä toteuttamaa, että on aika vaikeaa löytää naisia jostakin kirkkohistorian yleisesityksestä. Mielestäni näin aika paljon vaivaa sen eteen, että löytäisin enemmän naisia. Olen jossakin kirjan kohdassa todennut, että valitettavasti naisten merkitys on yleensä ollut sellainen, että se hukkuu – se ei tule näkyviin, Junkkaala kertoo.
– Ajattelen, että jokaisella merkittävällä kirkon historian henkilöllä on voinut olla merkittävä äiti, isoäiti tai vaimo. Muutamat sen kertovatkin, miten ratkaisevaa se on ollut. Mutta se ei tule teologien teksteissä esiin.
– Mutta on valitettavaa, että naisia on näin vähän. Varmasti vielä taitavammalla haravoinnilla olisi löytynyt sellaisia, joita olisi kannattanut ottaa mukaan, Junkkaala sanoo.
Kirkon säilyminen ja kukoistus yllättävät
Junkkaalalle tuli kirjaa tehdessään vastaan ilon ja ihmetyksen aiheita.
– Sanoisin, että suurin ihmetyksen aihe on se, että kristillinen usko on säilynyt kaiken sen keskellä, mitä se on joutunut kokemaan. Enkä tarkoita pelkästään ulkonaista painetta, vainoja ja muuta.
– Vaikka sinänsä on ollut merkillistä, että vainot eivät ole hävittäneet kristillistä uskoa vaan ne ovat olleet yleensä vaikuttamassa päinvastaiseen suuntaan: jo antiikin aikaan Roomassa ja myös 1900-luvun vaikeiden vainojen aikaan esimerkiksi Kiinassa, Junkkaala jatkaa.
Myös se on ihmetyttänyt, miten vainojen ja vastustuksen lisäksi kristittyjen omasta heikkoudesta ja kirkon virheistä huolimatta kristinusko on säilynyt ja kukoistanut ja kristillinen kirkko on maailman suurin ideologia tai uskonto tälläkin hetkellä.
– Jotenkin tällaiset Raamatun kohdat kuin että ”aarre on saviastioissa” ovat korostuneet historiaa katsoessa.
Yksi löytö Junkkaalalle on ollut myös se, että kaikkia kristittyjä yhdistävät asiat ovat suurempia kuin ne, mitkä heitä erottavat.
– Vaikka kiistoihin ja muihin kiinnitetään huomiota historian tutkimuksessa, niin kuitenkin yhteistä on sanoma Jeesuksesta, hänen sovitustyöstään ja ylösnousemuksestaan. Se nousee jännästi esiin – ne yhteiset asiat kantavat kaikkia.
Kiinnostavimpiin henkilöihin kuuluu Luther
Ketkä ovat Junkkaalalle itselleen kirjaan sisältyvistä henkilöistä kiinnostavimmat?
– No se minun täytyy ensin sanoa, että Lutheria olen aina arvostanut ja tätä kirjaa tehdessä tietyllä tavalla jopa entistä enemmän. Jotenkin se, miten hän on löytänyt evankeliumin ytimen ja osannut kirkastaa sen on tuntunut kirkkaalta valonsäteeltä kristikunnan keskellä.
– Tykkäsin kovasti myös Søren Kierkegaardista, joka on ’filosofinen askartelija’, mutta samalla terävä uskonilmaisussaan. Sitten vähän uudempi löytö – jonka olin kyllä löytänyt jo vähän aiemmin – oli G.K. Chesterton. Hän on tullut tutuksi myös sillä tavalla, että hänen kirjoittamistaan teksteistä on Yle Areenastakin löydettävissä Isä Brown -televisiosarja. Olen katsonut kaikki: niitä on siellä varmaan sata jaksoa. Hän on mielenkiintoinen, myös apologeettinen henkilö, Junkkaala kertoo.
Lisäksi Junkkaala mainitsee kirjailija C.S. Lewisin ja keskiaikaisen filosofin ja teologin Anselm Canterburylaisen. Myös äskettäin Suomessakin vieraillut teologi Alistair McGrath puhuttelee Junkkaalaa. McGrathiä käsittelevä luku on kirjan viimeinen.
– Hän on pystynyt vastaamaan uusateistien haasteeseen. Pidin arvokkaana sitä, että kirja loppuu häneen.
