Kirjoittanut
Kirkolla on vielä huikeat mahdollisuudet ja neljä miljoonaa jäsentä. Tätä laumaa ei pidä jättää, dosentti Timo Junkkaala sanoi Perustan teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa.
Vuonna 2017 kirkosta erosi noin 50 000 ihmistä. Osa pakenee kirkollisveroa ja kokee, ettei tarvitse kirkkoa mihinkään.
Kirkon konservatiivisessa laidassa eroamista harkitaan protestina tai omantunnon syistä.
Perusta-lehden teologisilla opintopäivällä iso opetusluokka oli aivan täynnä, kun kirkkohistorian dosentti ja päätoimittaja Timo Junkkaala perusteli, miksi edelleen tulisi pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä.
Tärkein perustelu on Junkkaalan mielestä se, että kirkon perusta on edelleen Jumalan sana. Kirkolla on myös yhä suuret mahdollisuudet vaikuttaa ja herätysliikkeetkin ovat pysyneet sen sisällä.
Junkkaala ymmärtää, että kysymys on monelle vaikea.
‒ Kirkon ääni on tullut epäselväksi. Julistusta ja päätöksentekoa uhkaa sanasta luopuminen.
Kaikkein kuumottavin on kysymys avioliitosta.
‒ Toiset eroavat, koska kirkko ei ole hyväksynyt samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon. Toiset eroavat siksi, että jotkut papit heitä tästä huolimatta vihkivät.
Näkyvän ja näkymättömän jännite
Mikä kirkko sitten syvimmiltään on? Junkkaala poimi vastauksia Uudesta testamentista: Kristuksen ruumis, Jumalan kansa, Jumalan perhe, pelto ja rakennus. Se on rakennettu apostolien ja profeettojen perustuksella ja sen kulmakivi on Kristus.
‒ Tästä kirkosta ei kuulu koskaan erota, Timo Junkkaala opasti.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi julistetaan puhtaasti ja sakramentit toimitetaan oikein.
Kristuksen kirkko ei siis ole sama asia kuin ihmisten rakentama kirkkoinstituutio. Silti tämä empiirinen kirkko on Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä yhteydessä Kristuksen ruumiiseen.
‒ Uskon kirkkoa ja näkyvää kirkkoa ei voi kokonaan erottaa. Näiden kahden välillä on jatkuva jännite. Kun tasapaino horjuu, syntyy yhdistyskirkko tai kirkkolaitos.
Sodomasta jarrua
Junkkaala etsi perusteluja kirkossa pysymiseen myös Sodomasta. Jumala lupasi säästää kaupungin, jos sieltä löytyy 10 vanhurskasta.
Raamatun lehdillä on kuvattu monia Jumalan kansan vaikeita aikoja, ja niiden keskellä on ollut myös uskonpuhdistuksia.
‒ Profeetat julistivat, että lankeemusten ja tuhon jälkeen tulee uusi pelastuksen aika.
Junkkaala huomautti, että vaikka Jeesus ei hallinnut temppelin elämää, hän kuitenkin opetti siellä. Opetuslapset tiesivät temppelin häviävän, mutta hekin pysyivät sen yhteydessä. Paavalia vastustettiin synagogissa, mutta silti hän etsiytyi niihin julistamaan.
‒ Paavali ei kehottanut jättämään edes Korintin seurakuntaa, vaikka siellä oli paljon ongelmia. Hän kehotti välttämään hajaannusta.
Luther ei eronnut kirkosta
Historiasta löytyy paljon esimerkkejä jäsenyyden puolesta, Junkkaala totesi.
Esimerkiksi luostarit ja kerjäläismunkistot pysyivät kirkossa sen lankeemustenkin aikoina.
Lutherkaan ei eronnut, vaan hänet erotettiin.
‒ Herätysliikkeet pysyivät kirkossa silloinkin, kun siellä puhuttiin lähinnä perunanviljelystä.
Junkkaalan mukaan myös sillä on paljon merkitystä, mihin kirkkoon ihminen on kastettu.
‒ Eroaminen voi helpottaa ahdistusta. Hajaannus ei kuitenkaan hyödytä kirkkoa, vaan se on sille vahingollista.
Junkkaalan mielestä kirkko näyttäytyy mediassa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla hyvin erilaisena kuin muualla Suomessa.
‒ Pohjoisempana on paljon hyvää. Jumalalla on edelleen paljon kansaa tässä kirkossa. Tätä laumaa ei tule jättää.
Ruokkimispaikkoja rukoiltava
Kysymystä on hyvä pohtia myös siitä näkökulmasta, mihin eroamisen jälkeen liittyisi. Täydellistä seurakuntaa ei maan päältä löydy.
‒ Kansankirkkomallimme on monella tavalla altis ongelmille yhteiskunnallisen paineen alla. Se on kuitenkin Jumalan sallima ja aika ihmeellinenkin Jumalan lahja. Ei maailmassa monessa paikassa ole tällaisia mahdollisuuksia kuin meillä täällä. Tämän purkaminen ei ole meidän tehtävämme.
Junkkaala kutsui kirkon tilasta huolestuneita rukoilemaan kirkon uudistumisen puolesta.
‒ Meidän tulee edelleen myös taistella sen puolesta, että Jumalan kansalla on ruokkimispaikkoja, joissa ehtoollista saavat myös perinteisellä virkakannalla olevat. Se on vaikeaa, mutta vaikeita aikoja on ollut ennenkin, ja niistä on menty läpi.
Timo Junkkaala toivoi etenemistä kohti henkilöseurakuntia, jotka on mainittu myös Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä.
Viron kirkon piispa Joel Luhamets kertoi, että Virossa voi valita, mihin seurakuntaan kuuluu.
Tavoitteena sielujen pelastuminen
Aihe nostatti vilkkaan yleisökeskustelun. Tapani Ihalainen Hollolasta toivoi etevien teologien ryhtyvän kirjoittamaan kannanottoa kirkkoon kuulumisen perusteista.
Esille nousi pariin otteeseen Philipp Jakob Spenerin kirkon uudistumista käsittelevä teos Pia desideria.
Jos siitä ammennettaisiin, jotain rupeaisi tapahtumaan, uskoi pastori Mikkelistä.
Viron kirkossa pastorina toimiva Juha Väliaho muisteli piispa Olavi Rimpiläisen ohjetta: Niin kauan kuin kirkossa saa julistaa Jumalan sanaa, ei ole syytä lähteä.
Pienen Tammelan seurakunnan kirkkoherra Juha Koivulahti sanoi kirkon sairastuneen suuruuteen.
‒ 2000‒3000 jäsentä on hyvänkokoinen seurakunta. Rakenteita tärkeämpää on kuitenkin rukous. Paratiisia ei tänne koskaan saada, kaikki on likiarvoa. Kirkon tarkoitus on pelastaa täältä mahdollisimman paljon väkeä, Koivulahti sanoi.
