Kirjoittanut
Espoon hiippakunnan asiantuntija Timo-Matti Haapiainen toivoo lisää resursseja tavoittamattomien tavoittamiseen. Merkittävin resurssi on kristittyjen yhteys.
Jeesuksen rukous kristittyjen yhteyden puolesta liikuttaa Timo Matti-Haapiaista.
Espoon tuomiokapitulissa asiantuntijana työskentelevä Haapiainen on miettinyt paljon Johanneksen evankeliumin 17. lukua, josta löytyy niin kutsuttu Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous.
Jeesus on juuri pessyt oppilaidensa jalat, asettanut ehtoollisen ja opettanut viinipuuvertauksen.
Sitten hän rukoilee – itsensä, oppilaidensa ja kaikkien omiensa puolesta.
– Siis kirkon puolesta.
Haapiainen pyytää kiinnittämään huomiota erityisesti jakeeseen 23. Siinä Jeesus sanoo: ”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Kirkko ei voi valita
Haapiainen on erikoistunut työssään muun muassa liturgiaan, työyhteisöihin ja verkostoihin. Kaikki tämä liittyy yhteyteen.
Kirkossa vaikuttava vastakkainasettelu surettaa asiantuntijaa. Tätä on ilmassa myös, kun keskustellaan lähetystyöstä.
Mielipiteet siitä, mitä lähetystyö on ja mitkä tahot sitä saavat kirkossa tehdä, ovat ääripäissään niin kaukana toisistaan, että yhteistä lähtökohtaa on vaikea tunnistaa.
Kirkko, joka ymmärtää olemuksensa, ymmärtää myös missionsa.
Haapiaisen mukaan kirkko, joka ymmärtää olemuksensa, ymmärtää myös missionsa.
– Ei kirkolla ole missiota, mutta missiolla on kirkko. Ei kirkko voi valita, tahtooko se osallistua lähetykseen.
Haapiaisen mukaan Jeesuksen pitkäperjantain tapahtumia edeltävä rukous yhteyden puolesta osoittaa, että yhteys on kirkon missiolle iso ja polttava kysymys.
Hän on pohtinut yhteyden ja mission suhdetta myös väitöskirjassaan, joka käsitteli saksalaisen missiologin Georg Friedrich Vicedomin ajattelua.
Ekumeeninen avioliitto
Kristittyjen yhteyden teema on läheinen myös siksi, että hänen vaimonsa kuuluu katoliseen kirkkoon.
– Elän myös avioliiton kautta jatkuvasti kristittyjen välisen yhteyden ja toisaalta rajan tunnelmien piirissä.
Kysymys kirkon olemuksesta on siis läsnä töissä ja kotona, arjessa ja juhlassa.
– Mikä on kirkko? Sitä on kuvattu Jumalan vaeltavana kansana, Kristuksen ruumiina ja Pyhän Hengen temppelinä. Näistä kaikista käy ilmi, että kirkko on enemmän kuin ihmisten summa. Kirkko on Jumalan todellista pelastavaa läsnäoloa maailmassa.
Käsitys kirkon olemuksesta vaikuttaa rahankäyttöön.
Kirkonihmisten puheita kuunnellessa saattaa kuitenkin tulla mieleen, että kirkko on vain yksi monista foorumeista, joilla voi taistella vallasta, oikeasta näkemyksestä ja rahasta.
Rahasta puhutaan esimerkiksi silloin, kun jaetaan kolehtivuoroja ja määrärahoja lähetystyöhön.
Timo-Matti Haapiainen toivoo, että kirkon olemus pysyisi tulevaisuudessakin euroista päättävien mielessä. Silloin resursseja riittää myös evankeliumin viemiseen niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.
Karisma identiteetin ytimessä
Rahan lisäksi tarvitaan kykyä tunnistaa toisissamme yhteisen valon kantaja.
– Vaikka Poika rukoilee Isää, että olisimme yhtä, me emme vielä ole. Tämä on skandaali. Tarvitsemme lisää toistemme ymmärtämistä. Tämä vaikuttaa vähiten tavoitettujen ihmisten tavoittamiseen.
Haapiaisesta on sääli, jos lähetysjärjestöjä määritellään ensisijaisesti virkateologian kautta eikä niiden karisman mukaan. Mutta sekin häntä harmittaa, jos virkakysymyksestä tulee identiteettiä luovana tekijänä ydintehtävää suurempi.
Paastonaikana voi pohtia yhteyden esteitä.
Paastonaika on kaikille hyvää aikaa pohtia yhteyden esteitä, Haapiainen toteaa.
– Yhteys syntyy lopulta ihmisessä tapahtuvan muutoksen kautta. Se on Jumalan työtä, että ihminen alkaa kysellä oppiakseen.
– Mitä se edellyttää minulta, että kokisin olevani yhtä noiden toisenlaisten kristittyjen kanssa?
