Kirjoittanut
Suomen ev.lut. kansanlähetyksen lähetysjohtaja Timo Rämä panee luottamuksensa ennemmin henkilöseurakuntamalliin kuin Luther-säätiön puuhaamaan hiippakuntaan.
Rämän mukaan omasta hiippakunnasta on käyty herätysliikkeiden ja Luther-säätiön välillä keskustelua Suomen teologisessa instituutissa jo kymmenisen vuotta sitten.
– Silloin totesimme, että hiippakunnan perustaminen vaatisi, että suuret herätysliikkeet kuten Suomen Raamattuopisto ja Sley lähtisivät yhdessä rakentamaan hanketta.
– Emme näe lähetyshiippakunnalle vielä polttavaa tarvetta, eikä se muutenkaan käy niin, että Luther-Säätiö rakentaa kaiken valmiiksi ja pyytää sitten yhteisöjä mukaan, Rämä toteaa.
– Se on joka tapauksessa ongelmallinen tie.
”De facto uusi kirkkokunta”
Rämä sanoo ymmärtävänsä hyvin niitä, joiden mielestä Luther-säätiön toiminta vastaa jo uuden kirkkokunnan toimintaa.
– Me tahdomme ensin katsoa, mitä kirkolliskokous sanoo Kirkko 2020 – tulevaisuusselonteosta, josta niin sanottu tulevaisuusvaliokunta valmistelee mietintöä.
Tulevaisuusselonteko on analyysi kirkon nykytilanteesta ja arvio sen kehityksestä. Selonteossa esitetään rakennemahdollisuutena muun muassa henkilöseurakuntamallia, jossa kirkon jäsenen asuinpaikka ei määrittäisi automaattisesti seurakuntaa.
– Selonteossa todetaan myös herätysliikkeiden olevan keskeinen osa kirkollista elämää, Rämä kertoo.
Kansanlähetyksellä oli Rämän mukaan vaihtoehtoisia jumalanpalveluksia jo ennen kuin Luther-säätiö oli perustettu. Nykyään ne tunnetaan esimerkiksi nimillä F5 ja Leipäsunnuntai.
– Olemme silti halunneet kunnioittaa toiminnassamme kirkkojärjestystä. Emme kuitenkaan pidä piispallista kaitsentaa yhtä tärkeänä kuin kansankirkko tai Luther-säätiö pitää.
Kirkkojärjestys tarvittaessa sivuun
Vaikka Rämä sanookin Kansanlähetyksen pysyvän mahdollisuuksien mukaan kirkossa, hän toteaa samaan hengenvetoon, että vastaan voi tulla tilanteita, joissa joudutaan toimimaan kirkkojärjestyksestä välittämättä.
– Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos seurakunnat alkavat sulkea meiltä oviaan tai lykkäävät fanaattisesti naispappeja joka paikkaan, Rämä toteaa.
– Tai jos emme saa enää vihkiä pappeja toimintaamme. Nyt työhömme on vihitty evankelisluterilaisen kirkon pappisvihkimyksissä muutama pappi vuodessa.
