Kirjoittanut
Ruokadikonian keräyksien saaliit ovat kuihtuneet korkojen noustua ja elinkustannusten kohottua.
On näkynyt todella selkeästi, helluntaiseurakunnan yhteydessä toimivan Korson ruokapalvelu ry:n toiminnanjohtaja Marja Kauhanen kertoo.
– Kassit ovat pienentyneet.
Kauhanen viittaa ruokadiakoniassa avuntarvitsijoille annettaviin ruokakasseihin, joihin päätyy yhä vähemmän aiemmilta vuosilta tuttua kauppojen hävikkiruokaa, niin sanottuja päiväystuotteita. Niitä on viimeisen parin vuoden aikana saatu kaupoilta jaettavaksi aina vain vähemmän.
Saman havainnon on tehnyt ruokadiakoniasta Kauhavan helluntaiseurakunnassa vastaava nuorisotyöntekijä Joni Kuikka.
– Aiemman kuuden viikoittaisen jakopäivän sijaan olemme voineet pitää enää neljä. Hävikkiruokaa tulee yhä epätasaisemmin ja yhä vähemmän.
Päiväystuotteet kelpaavat nyt kaikille.
Kauhavalla tuotteita kyllä haetaan paikallisilta yhteistyökumppaneilta lähes päivittäin, mutta saatu ruoka koostetaan neljälle jakopäivälle, jotta niille muodostuisi enemmän jaettavaa.
Kauppiaat ja myymäläpäälliköt ovat pahoitelleet tilannetta.
– He ovat selvästi olleet harmissaan, ettei ole ollut antaa enempää. On kuitenkin todettu, että näillä mennään. Varsinaista syytä hävikkiruoan vähenemiseen ei ole siinä arvailtu.
Kajaanin helluntaiseurakunnan ruokadiakonian koordinaattori Esa Kortelainen on seurannut tilannetta alueen suurimmassa osuuskaupan liikkeessä.
– Varhaisimmat punalapputuotteiden metsästäjät ovat liikkeellä jo puoli viideltä iltapäivällä. He etsivät tuotteet, kasaavat ne ostoskärryyn ja viettävät aikaa kaupassa. Kun kello tulee kuusi, mennään kassalle.
Iltakuudelta alkaa osuuskaupoista muuallakin tuttu ilta-ale, jolloin punalapputuotteet saa 60 prosentin alennuksella.
Se hetki on monelle kuin pieni tilipäivä.
– Yhteiskuntaluokkaan katsomatta päiväystuotteet kelpaavat nyt kaikille. Ottajia on.
– Meillä Kainuussakin on nyt vaikeaa. UPM lopetti tehtaan ja rakennusalakin on kyykyssä. Kyllä se näkyy.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Suomalaisia kurittavat nousseet lainakorot, monilla kova energian hinta ja yleisesti kohonneet kustannukset.
Kansalaisten kilpajuoksu punalapputuotteiden perässä on noteerattu eri puolilla ja sitä on myös uutisoitu päämedioissa. Erityisesti liha- ja maitotuotteet ovat kysyttyjä.
Ylen (20.7.) mukaan eniten päiväysruokaa kootaan kärryihin jo aamuisin, kun ensimmäiset laputuskierrokset on tehty.
– Alehintaista ruokaa kohtaan ei tunneta enää sosiaalista häpeää, kuten vielä joitakin vuosia sitten, kauppias Petri Miettinen toteaa uutisessa.
Esa Kortelainenkin on huomannut, että ralli kiihtyy.
– Aina ei edes sinne illan tupla-aleen asti tunnu jäävän tuotteita.
Kuuden sijaan meillä on nyt neljä jakopäivää.
Hävikkiketjun loppupäähän, rukoushuoneilla ruokakassiaan jonottaville, ei siis säästy juuri mitään. Kauhavalla avuntarvitsijoita on joka jakokerralla viitisen kymmentä, Korsossa jopa 300.
Marja Kauhasen mukaan pelastukseksi on koitunut ruoka-alan suurempi paikallinen toimija, jolta on jäänyt kesälläkin tuotteita paljon yli.
Kauhavalla läheinen lihatehdas toimittaa makkaraa ja lihajalosteita.
– Kaikkein selkeimmin väheneminen näkyy leivässä ja tuoreissa kasviksissa, Joni Kuikka kuvailee.
Kajaanissa ruokakasseja viedään tiedossa oleville avuntarvitsijoille kotiin, sekä satunnaisemmin tarjotaan esimerkiksi leivonnaisia lähetyskirpputorin kautta.
Seurakunnassa oli pitkään Sanaa ja soppaa -toimintaa.
– Tärkein tehtävä olisi Sanan jakaminen, sitten vasta ruoan jakaminen, Esa Kortelainen sanoo.
”Vastuunkantajien keski-ikä nousee”
Ruokadiakonia on monen seurakunnan kärkityötä seurakunnasta ulopäin. Työn kestohaasteita ovat sitovuus ja ajankohta: työtä tehdään päivisin.
– Meidän vapaaehtoisilla elämäntilanne on sellainen, että pystytään olemaan mukana työssä. Teemme myös viikoittaiset vuorot, ja useimmat ovat jaossa mukana kaksi kertaa viikossa. Myös vuorotoiveet voidaan yleensä aina toteuttaa, Joni Kuikka Kauhavalta toteaa.
Marja Kauhasen mukaan vapaaehtoisia on kyllä hyvin mukana, mutta ei enää kuten takavuosina, jolloin uusia tekijöitä oli jopa jonoksi asti.
– Pitkäaikaisia uusia vapaaehtoisia on jo vaikeaa löytää.
Kajaanissa jouduttiin luopumaan Soppaa ja sanaa -toiminnasta, koska tekijöitä ei enää ollut.
– Väki vanhenee ja voimat hupenee, Esa Kortelainen kuvailee.
– Muita kuin eläkeläisiä ei silti kannata edes ajatella tällaiseen työhön. Toisaalta vastuunkantajien keski-ikä nousee silloin helposti seitsemään kymppiin ja ylikin.
(AT)
