Kirjoittanut
Opendoors vieraili äskettäin Syyriassa Toivon keskuksissa, joissa lapset saavat toimintaa ja nuoret aktiviteetteja. Keskukset jakavat ruokaa, järjestävät alfa-kursseja, avioliittoleirejä, opetuslapseuskouluja ja naisten kokoontumisia.
Toivon keskus Aleppossa
Saapuminen Aleppoon on melkoinen seikkailu kahdeksan vuotta kestäneen sodan vuoksi. Kaupungin lentokenttä on yhä suljettu. Kaupunkiin päästäkseen on ajettava satoja kilometrejä kiertoteitä, jotta välttyisi kulkemasta kapinallisten hallitsemien alueiden halki. Sodan jäljet näkyvät matkan varrella. Osa kylistä on aivan maan tasalla, osa on täysin tyhjillään ja joissakin kylissä asuu vain muutamia sotilashenkilöitä.
Tapaamme Aleppossa Allianssi-seurakunnan pastorin Abdallahin. Hän vie meidät Hyvän Paimenen keskukseen, joka on osa hänen seurakuntansa Toivon keskusta. Kuljemme pimeän rappukäytävän läpi ja nousemme kapeita portaita kolmanteen kerrokseen. Aleppon rakennukset ovat usein pimeinä toistuvien sähkökatkosten vuoksi. “Nämä ovat tilat, joissa jaamme ihmisille ruoka-apua”, pastori esittelee. Ruoanjakelu on yksi monista kirkon tarjoamista palveluista.
Paikalla on seitsemän seurakunnan työntekijää, joiden työpanoksella ruoanjakelu on saatu toimimaan kuutena päivänä viikossa. Keskuksen muovituoleilla istuu muutamia ihmisiä, mutta suurin osa tuoleista on tyhjinä. “Pyydämme ruoanjakeluun vuorollaan 150-200 ihmistä päivässä välttyäksemme tungokselta”, yksi työntekijöistä selittää.
Pastori Abdallah pitää ruoanjakelun jatkamista tärkeänä. “Kun Alepposta on jälleen tullut turvallinen paikka, ovat elinkustannukset, kuten asuntojen vuokrat, nousseet rajusti. Monet evakkoon lähteneet ihmiset ovat aiemmin asuneet omissa taloissaan, mutta joutuvat nyt maksamaan korkeaa vuokraa, sillä he eivät voi palata koteihinsa. Ihmisillä ei ole rahaa kalliisiin asumiskustannuksiin, ja ruoka-apumme on heille elintärkeää”, pastori kertoo.
Open Doors on tarjonnut apua Syyrian kriisin alusta lähtien
Open Doors on tarjonnut apua kodeistaan lähtemään joutuneille kristityille heti Syyrian kriisin alusta lähtien. Eräs järjestön työntekijä kertoo: “Autoimme paikallisseurakuntien kautta kuukausittain ruokapaketeilla ja muilla avustustarpeilla yli 17 000 perhettä. Nyt olemme vähentäneet konkreettisen ruoka-avun määrää. Pyrimme suuntaamaan apua yksinäisille ja sairaille vanhuksille, suurille perheille, perheettömille leskille sekä perheille, joiden jäsenillä on kroonisia sairauksia. Keskitymme aiempaa enemmän myös projekteihin, joiden avulla autetaan ihmisiä saamaan lisätuloja. Lisäksi tarjoamme erilaista toimintaa Toivon keskuksille.”
Pastori Abdallah kertoo, että apua tarvitsevat perheet ovat usein hämmentyneitä ja epätietoisia tulevaisuuden suhteen. Töitä ei ole, kodit on tuhottu tai korjauksen tarpeessa. “Ihmisillä on hyvin paljon haasteita. He eivät tiedä, pitäisikö lähteä pois vai jäädä Syyriaan. Meidän tulee rohkaista Syyrian kristittyjä jäämään. Seurakuntana tehtävämme on seistä ihmisten rinnalla. Haluamme paremman tulevaisuuden niin Aleppolle kuin koko Syyriallekin”, Abdallah sanoo.
Allianssi-seurakunta jatkaa Toivon keskuksena ihmisten auttamista. “Autamme ihmisiä esimerkiksi perustamaan yrityksiä tai annamme mikrolainoja yritystoiminnan käynnistämiseen. Meillä on kolme kertaa viikossa toimintaa lapsille – sukupolvelle, joka on kärsinyt sodasta kaikkein eniten. Haluamme tukea ja vahvistaa heitä toipumaan sodan vammoista sekä henkisesti että hengellisesti. Lisäksi meillä on monenlaista ohjelmaa naisille, pariskunnille ja miehille. Toivomme, että voimme näiden projektien avulla tuoda muutoksen ihmisten elämään. Seurakunnassa riittää kiirettä viikon jokaisena päivänä.”
Pastoria itseään motivoi auttamaan Jeesuksen esimerkki. “Meidän Herramme haluaa ihmisille parempaa elämää ja uskon, että meidän tulee olla samoilla linjoilla Hänen kanssaan. Haluamme ihmisille parempaa elämää niin hengellisesti kuin käytännön asioissakin.”
“Tämä merkitsee meille paljon”
Yksi ruoanjakelun vapaaehtoisista tarkistaa parhaillaan apua hakemaan tulleen rouvan henkilöllisyyttä. “Kaikki avun tarvitsijat on rekisteröity. Tarkistamme heidän henkilötunnuksensa ja näemme näin, onko heidän vuoronsa tänään ja milloin he ovat saaneet ruoka-avustuksen viimeksi”, hän kertoo.
Eräs vanhempi rouva on jo saanut ruokapakkauksensa. Hän kertoo, että perhe on joutunut jättämään kotinsa ja vuokraamaan asunnon Alepposta. “Vuokramme on korkea ja mieheni on sairas eikä voi tehdä töitä. Ruoka-avustus auttaa kattamaan osan tarpeistamme”. Eräs toinen avunhakija kertoo, että rahaa ruokaan ei ole tarpeeksi. “Lapset yrittävät auttaa mahdollisuuksien mukaan, ostavat lihaa ja kasviksia, mutta heillä ei itselläänkään ole tarpeeksi”, hän huokaa.
Abraham Rajeh Beidoun, vanhempi mies, on hakemassa omaa ruokapakettiaan. “Haen avustusta itseni lisäksi poikani vaimolle ja lapsenlapselleni. Poikani kidnapattiin viisi vuotta sitten. Tämä auttaa meitä todella.”
Amer Kadi -niminen avunhakija kertoo, että kaikkea avustuksena saatua ruokaa olisi erittäin vaikeaa ostaa itse. “Olosuhteet ovat huonontuneet, ja siksi haemme apua. Tällä on meille suuri merkitys. Meitä on neljä, jotka hyödymme tästä avustuksesta”.
Paikalle saapuu vanhempi mies ohjaten poikaansa, jolla on yllään sotilasunivormu. Poika on sokea. Miehen vaimo kuoli kranaatti-iskussa. Yksi hänen pojistaan on kidnapattu ja yhä kadoksissa. Miehen mukana oleva poika menetti näkönsä palvellessaan Syyrian armeijassa. “Elinkustannukset ovat äärimmäisen korkeat, palkkani on pieni, eikä perheessä ole muita työssäkäyviä. Tällä paketilla tulemme toimeen kuukauden ajan”; isä sanoo.
Yksi avunsaajista lähtee kotiin vaaleanpunaiseen kassiin pakattu ruokapaketti toisessa kädessään. Toisessa kädessä hänellä on vuorolappu seuraavan ruoanjakeluun. “Kiitos, kiitos, saakoon Jumala vahvistaa teitä”, hän kiittelee työntekijöitä hymyillen.
“Tilaisuudet ovat auttaneet pääsemään lähemmäs Jumalaa”
Menemme myöhemmin käymään kirkolla. Kirkon tiloissa järjestetään monenlaista toimintaa, ja nyt meneillään on lasten toimintahetki. Pastori Abdallahin vaimo Aghna ja heidän tyttärensä Camilia laulattavat 75:ttä lasta. Nämä hyppivät ja laulavat innokkaasti ylistyslauluja Jumalalle. Laulun jälkeen pelataan ja lapset kuulevat Raamatun kertomuksen.
Illalla on nuorten kokoontumisen vuoro. Parikymppinen Toni kertoo osallistuneensa nuorteniltoihin jo kolmen vuoden ajan. “Nuortenillat ovat auttaneet minua kypsymään ja pääsemään lähemmäs Jumalaa, sekä tietenkin tarjonneet meille nuorille tilaisuuden kokoontua yhteen. Olemme joutuneet näkemään paljon väkivaltaa tämän julman sodan aikana. Kokoontumiset auttavat meitä rakastamaan toisiamme, kaupunkiamme ja maatamme.”
Rubina, 25, kertoo: “Aloin käydä tilaisuuksissa jo ennen sotaa. Täällä seurakunnassa saamme kokea Jumalan läsnäoloa. Olen saanut tuntea, että Jumala on ollut kanssani sodan aikana ja suojellut minua. Asun alueella, jolle tehtiin useita raketti-iskuja. Eräänä yönä naapurirakennuksemme sai osuman ja tuhoutui täysin. Jumala kuitenkin täytti minut rauhallaan ja lauloin ylistyslauluja koko yön.”
21-vuotiaalle Hannalle nuortenillat ovat erittäin tärkeitä. “Olen oppinut lisää Jumalasta ja voinut jakaa asioita toisten kanssa. Usko, kirkossa käyminen ja seurakunnan toiminta ovat elämäni tärkeimmät asiat, samoin Raamatun opiskelu yhdessä on erittäin tärkeää. Olemme rukoilleet rauhan puolesta ja koen sydämessäni todellista rauhaa”, Hanna sanoo. Tietotekniikkaa opiskeleva Hanna johtaa seurakunnassa kokoontuvaa 14 – 18 -vuotiaiden nuorten ryhmää.
Aleppon Allianssi-seurakunnassa järjestetään monenlaista muutakin toimintaa, muun muassa islamista kristinuskoon kääntyneiden kurdikristittyjen tapaamisia, avioliittokursseja, Alfa-kursseja ja naisten kokoontumisia. Kaikki aktiviteetit ovat osa Toivon Keskuksen toimintaa.
Pastori Abdallah haluaa sydämestään kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet seurakuntaa sodan aikana. “Tarvitsemme apua edelleen. Tarvitsemme ihmisiä, jotka seisovat rinnallamme. Omat resurssimme eivät riitä kaikkien apua tarvitsevien auttamiseen.”
Tutustu lisää Syyrian tilanteeseen.
