Toivon keskukset tukevat monia "lesken ropojen" avulla

Pimeyden keskellä etsimme valon ja toivon pilkahduksia sekä odotamme, että jokin muuttuisi. Näin kokee Syyriassa oma sukupolveni eli nuoriso.

Koska olen kasvanut kymmenvuotisen sodan keskellä ja pelännyt koko ajan, ettei tässä kärsivässä maassa ole lainkaan tulevaisuutta, tuska käy välillä ylivoimaiseksi. Open Doorsin kumppaniorganisaation nuorena työntekijänä tahdon nähdä, kuinka Toivon keskus antaa toivoa sukupolvelleni.

Damaskoksen vanhoilla kaduilla käveleminen, auringon lämmöstä nauttiminen ja kokemus muinaisesta ajasta, irrottaa hienosti todellisuudesta. Leveät hymyt ja lämpimät tervehdykset toivottavat meidät tervetulleiksi Jeesuksen ja Marian luostariin, yhteen Syyrian 40 Toivon keskuksesta. Löytäisinkö täältä toivoa?

Toivon keskus Jeesuksen ja Marian luostarissa

Sisar Manal Shoukair on luostarin johtaja. Nunna hän on ollut vuodesta 2016. Hän johtaa myös meidän tuellamme vuonna 2019 perustetun Toivon keskuksen työtä.

Sisar Manal kertoo sodan vaikutuksista kirkkoon: ”Syyrian kirkko on kärsinyt monin tavoin. Rakennuksia on tuhoutunut ja omaisuutta on varastettu. Kirkko on myös menettänyt ihmisiä. Kuinka paljon väkeä onkaan tapettu tai kaapattu? Moni lapsi on menettänyt isänsä ja vaimo miehensä. Sota on ajanut nuorisoa jättämään maansa. He eivät näe täällä tulevaisuutta, vain umpikujan. Tämä laittaa myös kirkon ja koko maan tulevaisuuden vaakalaudalle.”

Toivon keskus Jeesuksen ja Marian luostarissa on kuin keidas epätoivoisen tilanteen keskellä; väsyneen ja eksyneen lohtu. Sen tavoitteena on voimaannuttaa nuorisoa ammatillisten kurssien ja psykologisten istuntojen avulla. Me puhumme heille, kysymme heidän unelmistaan, toiveistaan, ajatuksistaan ja peloistaan. Tarjoamme heidän tarpeidensa mukaisia kursseja.

Keskus tukee pääasiassa nuoria ihmisiä, mutta myös vanhempia miehiä, naisia sekä lapsia. Pidimme lapsille päässälaskukurssin opettaen laskemista ilman laskinta. Tämän kurssin aikana huomasimme, että moni näistä lapsista kärsii. Kahdenkymmenen osallistujan joukossa oli neljä avioerotapausta. Tuimme näitä lapsia ja heidän vanhempiaan hengellisesti sekä psykologisesti terapeutin avulla.

Onnistumisen kokemuksia

Yksi suosikkikursseistani oli kouluttaa johtajia lapsityöhön. Näillä johtajilla on oikeus saada huomiota ja riittävää koulutusta tällä saralla. Heidän pitää pystyä palvelemaan kirkkoa ja lapsia parhaalla haluamallaan tavalla. Sisar Manal kertoi, että naisten työpaja oli ”siunattua aikaa”. Koulutimme heitä tarkkailemaan ja mittailemaan kehon toimintoja.

Miehille järjestimme maataloustyöpajoja. Näissä he oppivat, kuinka viljellä ja pitää huolta eri tyyppisistä maaperistä. Toisella kurssilla opetimme, kuinka matkapuhelimia huolletaan. Ilahduttavin tulos kurssista oli se, että viisi heistä on avannut oman kaupan. He ovat alkaneet ansaita ja elättää perheitään.

Sisar Manal hymyilee muistaessaan 14-vuotiasta Tonya. ”Tonyn vanhemmat olivat eronneet; hän epäonnistui koulussa ja hänen äitinsä oli siitä järkyttynyt. Ehdotin, että hän ilmoittautuisi mobiililaitteiden huoltokurssille. Näin hän tekikin. Tämä kurssi todella muutti hänen elämänsä; hän onnistui loistavasti. Hän kehitti tätä taitoa eteenpäin ja laittoi kaiken energiansa kurssiin. Nyt hän työskentelee mobiililaitteiden korjaajana, auttaa äitiään tuloillaan, ja hänen koulumenestykensäkin on nyt parempi.”

Tuki auttaa toteuttamaan monia unelmia

Näen, kuinka Syyrian kirkko jatkaa ihmisten elämän muuttamista samalla kun kirkot muuttuvat Toivon keskuksiksi. Iästä, sukupuolesta ja kirkkokunnasta riippumatta tämä Toivon keskus pyrkii kulkemaan nuorison rinnalla ja auttamaan heitä luomaan tulevaisuutta. Keskukset tarjoavat hengellistä tukea ja pyrkivät vastaamaan sosiaaliseen sekä taloudelliseen tarpeeseen. ”Rohkaisemme heitä pysymään täällä Syyriassa, sillä on hyvin tärkeä säilyttää kristilliset juuremme tällä alueella.Työskentelemme nuorten parissa saadaksemme heidät näkemään täällä tulevaisuuden. Kerromme heille, että voimme rakentaa uudelleen ja korjata yhdessä, ette ole yksin”, kertoo sisar Manal.

Unelmoin, että saisimme järjestettyä enemmän kursseja ja aktiviteetteja tavoittaaksemme mahdollisimman paljon kristittyjä damaskolaisia nuoria. Haluamme heidän näkevän seurakunnan turvapaikkanaan. Rukoilemme, että tämä sukupolvi kukoistaisi terveenä, vahvana, hyvin koulutettuna ja valmiina jatkamaan palvelutyötämme tuleville sukupolville.

Sisar Manal kiittää jokaista, joka tukee Toivon keskusta ja kirkon muita projekteja. Hän sanoo: ”Kiitos, jos voitte jatkaa meidän ja Syyrian kirkon tukemista. Tukenne on kuin lesken ropo. Tarvitsemme sitä todella kipeästi. Se, että ajattelette meitä ja rukoilette puolestamme, merkitsee meille valtavasti. Kun näemme nuorten kukoistavan ja kasvavan tukenne ansiosta, ylistämme Jumalaa ja kiitämme teitä. Niin kuin apostoli Paavali sanoo, ’siunauksista tulee kiitos’.”

Nuorissa on maan ja kirkon tulevaisuus. Tämä Toivon keskus on kouluttanut ja tukenut noin 200 nuorta kahden viime vuoden aikana. Jopa koronapandemian aikaansaamien haasteiden keskellä työ jatkui. Nunnat jatkoivat nuorison auttamista, Jumalan nimen ylistämistä ja Hänen valtakuntansa kasvattamista.