Tommy Hellsten ja Tommi Kalenius: Kun olet läsnä tässä hetkessä, syntyy jotain uutta

Voisiko ihmisen elämä olla kokonaisuudessaan pyhiinvaellus? Mikä on kärsimyksen merkitys siinä kaikessa? Miksi asiat voivat olla hyvin, vaikka on vaikeuksia? Kysymyksiä on paljon, mutta kielellä vastaisi? Riittääkö läsnäolo? Aluksi ainakin.

Kirjailija-terapeutti Tommy Hellstenin ja laulaja-lauluntekijä Tommi Kaleniuksen välillä vallitsee yhteys, yhteinen kieli.

– Uskalletaan olla siinä hetkessä niiden asioiden kanssa, sanoo ”Tommisto”, kuten he itse Radio Dein haastelussa leikkisästi itseään kutsuivat.

– Mun pohdinnat, ajatukset ja ääneen lausumiset, liitettynä Tommin musiikkiin. Siinä on löytynyt sellainen tapa, joka tuntuu hyvältä. Syksyllä kun Turusta aloitettiin, ei ollut mitään käsitystä, mitä tulee tapahtumaan, sanoo Hellsten.

– Jotenkin näen oman roolini, että minulla on aitiopaikka ola kysymässä Tommylta näiden teemojen ympäriltä. Hyvää syöttelyä! Ikäänkuin joku selittäisi näitä mun lauluja, vaikka itsekään en osaa niitä selittää. Se on monen lauluntekijän valuvika, että kun laulu syntyy, ei haluaisi alkaa selittämään. Ja tässä on maailmanluokan selittäjä kaverina, sanoo Kalenius.

Pakko löytää taivastietoisuus

Kosketus-kiertueen taustalla on Kansan Raamattuseura. Kalle Virta yhdytti kaksikon pohtimaan yhdessätekemistä. Pienen mietiskelyn jälkeen kristallisoitui Kosketus-kokonaisuus.

– Tutkailtiin toisiamme, onko meillä yhteinen kieli ja arvopohja? Lähdemmekö samasta maailmasta? Jos syntyy jännitteitä isoista kysymyksistä, se kyllä välittyy yleisölle, Hellsten kiteyttää.

Viime vuonna, keikkailun kynnyksellä tapahtui asia, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Hellstenin vaimo kuoli kesällä.

– Näin se on, että ihminen on silloin enemmän auki, sanoo Hellsten tilanteesta kun ollaan kuoleman äärellä.

– ja oli pakko löytää taivastietoisuus. Sitä minä nyt pohdin, uutta elämän tarkoitusta, elämäntehtävää, mitä se tarkoittaa, kun eletään jo nyt taivaassa.

– Kun vaimoni poistui, järkytys ja menetys olivat niin suuria, että elämä kävi mahdottomaksi elää. Raju railo avautui. Mutta sitten alkoi tapahtua asioita. Kohtasin vaimoni muutama päivä kuoleman jälkeen. Alkoi syntyä uudenlalnen taivastietoisuus. Taivaan läsnäolo on elämäntehtäväkseni muodostunut asia nyt. Pohdin, miten ihminen voisi elää tässä maailmassa ja samalla jo taivaassa? Tämä on maailman kiehtovin asia. Tässä vaiheessa tullut siihen tulokseen ei ihmisen muulla tavalla tulisi eläkään kuin taivastietoisena.

– Toinen tapa ilmaista sama asia on tulla tietoiseksi sielustaan. Sen joka elää ajan ja ajattomuuden rajamailla. Se on ensikosketus taivaaseen ja tuonpuoleiseen. Ollessamme yhteydessä syvimpään ihmisyyteemma, siis sieluumme, se välittyy meille; eräänlainen taivastietoisuus alkaa kutoutumaan elämään. Se alkaa vaikuttamaan, miten me elämme tätä arkea. Koko elämä voi muodostua eräänlaiseksi pyhiinvaellukseksi.

– Jos ne pidetään erillään, syntyy vaikeuksia. Syntyy uskonnollisuus. Siitä syntyy arki, josta on riisuttu mysteeri. Kumpikaan ei toimi, ne pitää olla yhdessä.

Poistin puhelimeltani tuon sovelluksen ja rajoittanut itseltäni tuolla pyörimistä. Ja alkaa yhtäkkiä olemaan läsnäolon kaltaista juttua. Mä oonkin elävien kirjoissa taas, en ainoastaan somekirjoissa.

Hellsten miettii, että voisiko ihmisen elämä olla kokonaisuudessaan pyhiinvaellus?

– Että eläisimme ihmisten keskellä, ihmisten ihmeissä ja avautuisimme silti sille selittämättömälle, mikä tämä elämä on. Mutta miten elää maan päällä ja samalla jo taivaassa? Hellsten huokaisee.

– Kuolema, suru, menetys! Mikä on kärsimyksen merkitys siinä kaikessa? Mikä voi olla kärsimyksen rakkaudellinen intentio (pyrkimys)? Mitä hyvää siinä on? Miksi asiat voivat olla hyvin, vaikka on vaikeuksia? Mikä on se, minkä varassa elämää eletään, kysyy Helsten ja jatkaa ajatusta:

– Jotta emme olisi kaoottisessa maailmassa, vaan se olisi mielekäs. Jotta löytäisimme oman polun, jossa se mielekkyys avautuu. Ja että me suostuisimme sille omalle polulle.

Tommi Kalenius, Tommy Hellsten, Ninni Poijärvi ja Antti Suonio tekevät kevään aikana viisi Kasvokkain -tapahtumaa.

Läsnäolemista ihmisyyden ja hengellisten asioiden äärellä

– Joitakin vuosia sitten esitin itselleni kysymyksen: mistä se voisi johtua, että ihminen on aika harvoin läsnä? Vastaus tuli sisältä. Se on pelko siitä, että ei riitä, ei kelpaa, ei ole tarpeeksi. Pelko panee hallitsemaan elämää ja ottamaan elämän suvereenisti haltuun. Silloin ei enää luota että elämä kantaisi. Syntyy pelko valinnoista, ja se ajaa ulos läsnäolosta ja ulos elämästä.

Levollisuus katoaa, tulee hätä.

–Tiedostan että on valtavasti asioita, jotka tulevat tielle, jotka pitää raivata, sanoo Kalenius pyöritellen puhelinta kädessään.

– Omassa elämässäni se on näinkin yksinkertainen asia. Joitain vuosia sitten tuli tällainen ihana keksintö kuin facebook ja sitten älypuhelimet. Nyt olen jonkinaikaa yrittänyt opetella asian hallintaa. Poistin puhelimeltani tuon sovelluksen ja rajoittanut itseltäni tuolla pyörimistä. Ja alkaa yhtäkkiä olemaan läsnäolon kaltaista juttua. Mä oonkin elävien kirjoissa taas, en ainoastaan somekirjoissa.

– Se on ehkä pieni asia, mutta kun näitä pieniä asioita on paljon. Vähän sama kuin kitaran kanssa härppääminen. Jos malttaa laittaa kitaran pois ja katsoa ympärilleen, että missäs minä olenkaan. Kainenlaiset korvikkeet ja sijaistoiminnot etäännyttävät, ettei kykene olemaan läsnä, Kalenius tarkentaa.

… nyt kaikki kuusi kirjainta, kirjoitan isolla, ja tarkoitan tän sulle… KIITOS, kosketuksesta, myrskytuulesta… ei taitekohtiin jää, nää kaksi polkua, vierekkäin kulkevaa, siis KIITOS…

Hellsten katsoo omaa oikeaa kättään ja sanoo asentaneensa käteen erityisen laitteen.

– Minäkin menin tuohon juttuun, koska se kuluu työhön. Siinä käy niin, että helposti oikea käsi alkaa toimimaan itsekseen. Kun syöt, oikea käsi hakee puhelinta. Kun ei ole mitään tekemistä, oikea käsi hakee jotain, että olisi jotain. Olen asentanut oikean käden ja sydämen väliin laitteen, mikä tarkoittaa sitä, että tulen tietoiseksi, kun oikea käteni hapuilee jotain.

Oman valinnan kautta syntyy tilaa. Tyhjä tila täyttyy, kun sen antaa täyttyä, sanoo Hellsten, jonka elämään vaimon poismeno jätti suurimman aukon. Mutta sekin tyhjä tila täyttyi.

– Taivaasta tippui uusi nainen ja parisuhde, joka on muuttanut tilannetta. Se tuli yhtä yllättäen kuin vaimoni poismeno. Sitä tässä nyt olen ihmetellyt.

Kaanaan kielellä vai ihmisen omalla kielellä?

Hellsten sanoo, että asioista ei puhua kielellä, jolla ei ole merkitystä.

– Miten puhun asioista, joista on aina puhuttu uskonnollisella kielellä. Voitko puhua muulla kielellä? Se on haaste. Ei ihmisellä ole uskonnollisuuden tarvetta, mutta ihmisellä on hengellisyyden tarve, on taivastarve ja se mysteeritarve. Miten sanoitat sen mysteerin, että et herätä niitä punaisia lippuja, sanoo Hellsten ja valittelee, että aika usein hänet yritetään lokeroita kysymällä, mihin seurakuntaan tai yhteisöön kuulut.

– Viesti muodostuu siitä, kuka olet. Se on vahvempi kuin se mitä puhut sanoilla. Jos yrität sumuverhoon peittää, että et elä tätä itse vaan käytät kaunista kieltä. Syntyy ristiriita kuulijalle. Jos elät oikeasti, olet läsnä, se välittyy. Ja vaikka sanat ontuisivatkin, se viesti, mikä syntyy olemisesta, on vahvempi kuin mikä syntyy tekemisestä.

Tommi Kalenius myöntää, aitona ja rehellisenä itselleen oleminen on vaikeinta artistikentässä liikkuessa.

– Helpointi maskien, naamareiden, harjoiteltujen liikkeiden, eleiden, soundin tai imagon taakse.

Ne ovat asioita joita en koe omakseni. Koen jopa, että ne ovat esteenä lauluntekemistyölle. Olen joutunut tekemään valintoja, jotka ovat vieneet toiseen suuntaan kuin uran kannalta olisi ollut parasta.

Tällaisista tunnoista syntyi kappale, joka kertoo kiitollisuudesta. Kappale on nimeltään Kiitos. Sen on säveltänyt Antti Suonio ja sanat Tommi Kaleniuksen ja tulkinta Ninni Poijärven. Ensiesitys on Tampereella.

– Tämä on iso laulu, sanoo Kalenius. Kun lauluja yrittää sanoitta, usein se on takkuista ja vaikeaa. Sitten joskus tapahtuu tällaista, sanat vaan tipahtivat kuin annettuina.

… nyt kaikki kuusi kirjainta, kirjoitan isolla, ja tarkoitan tän sulle… KIITOS, kosketuksesta, myrskytuulesta… ei taitekohtiin jää, nää kaksi polkua, vierekkäin kulkevaa, siis KIITOS…