Kirjoittanut
Kesän uutuusfestivaaleilla, Naantalin Luostaripäivillä, esitellään paikallista, vuosina 1438-1577 toiminutta luostaria maallisista, hengellisistä ja arkisen käytännöllisistä näkökulmista.
Tarinat kiehtovat ja vetävät kuulijoita puoleensa.
Tämän voi nähdä ja kokea seurakuntien hautausmailla ja kirkoissa, joiden ihmisistä ja historiasta oppaat kertovat elävästi suosituilla, kaikille avoimilla yleisökierroksilla.
Historiantutkija Mikko Pollari kirjoittaa paraikaa tarinoiksi Tampereen kirkkojen historiaa. Pispalan kirkkoon liittyviä käänteitä julkistetaan elokuussa, jolloin rakennus viettää viisikymppisiään.
Kirjailija Anneli Kanto omisti tänä vuonna julkistetun, viidennen historiallisen romaaninsa kirkkomaalareille, jotka tekivät työtään Hattulan Pyhän Ristin keskiaikaisessa kirkossa.
Tarinoihin pohjautuvat Naantalin kaupungin ja Visit Naantalin järjestämät Naantalin Luostaripäivätkin, joita vietetään elokuun viimeisessä viikonvaihteessa.
– Tapahtumaa ryhdyttiin ideoimaan, kun huomattiin, ettei Naantalin matkailussa oltu juuri lainkaan hyödynnetty birgittalaisluostarin historiaa. Samalla tuntui innostavalta esitellä luostarin perintöä, jota nykyaikana tunnetaan yllättävän huonosti, kertoo FM, kulttuurintuottaja Anu Taivalkoski.
Niin syntyi projekti, joka huipentuu uuden, keskiaikateemaisen tapahtuman järjestämiseen.
– Kolmen päivän ohjelmallinen sisältö ei ole uskonnollista sanomaa julistava, mutta kristillisyys ja hengellisyys tulevat esille luostarielämän keskeisinä lähtökohtina erityisesti sunnuntaina.
Naantalin birgittalaisluostari oli 1480-luvulla Suomen merkittävin ja tärkein pyhiinvaelluskohde.
Taivalkoski uskoo, että paikallisesta, kristillisestä perinnöstä olisi ammennettavissa uusia kulttuuritapahtumia muuallakin Suomessa.
– Kyse on näkymättömän kulttuuriperinnön näkyväksi tekemisestä sekä sen tosiasian tiedostamisesta, että kulttuuri ja elämykset ovat ihmisille merkityksellisiä, arkea rikastuttavia tekijöitä.
Uuden yleisötapahtuman luominen on prosessi, johon Taivalkosken mukaan kuuluvat ainakin nämä vaiheet: innostuminen ja ideointi, verkoston luominen ja eri toimijoiden osallistaminen, tarinallistaminen, projektinvetäjän valinta, projekti- tai hankesuunnitelman teko sekä rahoituksen hankkiminen.
Jännittävintä ja kutkuttavinta on luonnollisesti h-hetki eli tapahtuma itsessään.
Sen jälkeen ei pidä unohtaa kriittistä arviointia ja yhteenvetoa, asiakastyytyväisyyden mittaamista ja jälkimarkkinointia.
Kirkkojen tarinoihin ja niiden mahdollisuuksiin keskityttiin toukokuussa Tampereen hiippakunnan kulttuuriverkoston Teams-tapaamisessa, jota emännöi viestinnän asiantuntija Tuulia Matilainen.
