Traumahoito toi virvoitusta väsyneelle sydämelle

Silgadji-kylän seurakuntaan pohjoisessa Burkina Fasossa hyökättiin huhtikuun 28. päivä vuonna 2019. Martinen adoptioisä oli juuri puhunut seurakunnalleen lähimmäisenrakkaudesta. Martine muistaa tapahtumat selvästi.

Poistuessaan kirkosta alle kymmenen minuuttia päätösrukouksen jälkeen, seurakuntalaiset huomasivat, että heidät oli piiritetty. Hyökkääjät keräsivät paikallaolijat takaisin kirkkorakennukseen. Martine tulee todennäköisesti muistamaan hyökkäyksen loppuelämänsä. Hyökkääjät eivät olleet paikallisia, heidän ihonsa oli tummempi ja he olivat lyhyempiä kuin alueen asukkaat.

”He ottivat Raamatut ja puisen puhujankorokkeen, heittivät kaiken kasaan ja polttivat ne. Kaikki kirkossa olleet pakotettiin kävelemään ulos ja seisomaan kirkon edessä olevan suuren puun luona…”
”He käskivät miehet seuraamaan heitä. Miehet vietiin kirkon taakse. Heidät laitettiin makaamaan maahan ja ammuttiin.”

Muu seurakunta ei nähnyt tapahtumaa, mutta kuuli laukaukset. Pastori ja viisi seurakuntalaista kuoli. Kuolleiden joukossa oli kaksi pastorin pojista. Tuona päivänä Martine menetti isänsä, aviomiehensä, veljensä ja lankonsa.

Hyökkääjät veivät paikallaolijoiden puhelimet ja henkilökortit, he ottivat myös joitakin moottoripyöriä. He polttivat kaiken, mitä eivät voineet tai halunneet ottaa mukaan. ”He käskivät meidän poistua hiljaa. Jos itkisimme, he palaisivat seuraavana päivänä tappamaan meidät kaikki.”
Martinen puhelin oli ollut piilossa hänen laukussaan ja hän sai soitettua apua paikalle.

”Miehet vietiin kirkon taakse.”

Uskollinen pastori

Martinen on vaikea ymmärtää tapahtunutta. Perheellä on ollut hyvä suhde musliminaapureidensa kanssa. Muslimit kävivät joskus keskustelemassa pastorin kanssa maan tapahtumista. Jotkut olivat sitä mieltä, että muslimien ja kristittyjen pitäisi paeta maasta. Pastori kuitenkin sanoi, ettei koskaan pakenisi Jeesuksen nimen tähden, vaan jäisi kyläänsä, vaikka se johtaisi kuolemaan.

Vaikka Martine sureekin isänsä menetystä, hän on varma, että isä tekisi tuon kaiken uudestaan. ”Hänellä oli tapana osoittaa maata ja sanoa: Jos minun on kuoltava Jeesuksen Kristuksen nimen tähden, voitte haudata minut tähän. Eikä kenenkään tule itkeä vuokseni. Koska hyväksyin kuoleman Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.”

”Jos minun on kuoltava Jeesuksen Kristuksen nimen tähden, voitte haudata minut tähän.”

Luottamus Jumalan suunnitelmaan

Joutuessaan muuttamaan pois alueelta Martine muistaa ajatelleensa: ”En halua, että tämän tehneet ihmiset kuolevat ilman, että he tuntevat Jeesuksen Kristuksen.”
Martine ei tiennyt, mitä tulevaisuus pitää sisällään, eikä hänellä ollut sanoja rukoilla. Hän päätti kuitenkin luottaa Jumalan suunnitelmaan ja huolenpitoon.

Open Doors on pystynyt toimittamaan hätäapua Martinen kaltaisille kristityille. Ainakin 2 100 perhettä hyötyi ruoka-avusta (riisiä, maissia, papuja, ruokaöljyä) vähintään muutaman kuukauden ajan.
Martine ja 87 muuta leskinaista ovat saaneet apua traumaterapiasta. ”Traumaterapia on auttanut minua. Opetuksen ansiosta olen löytänyt ilon uudelleen ja saanut rauhan sydämeeni. Opetus on uudistanut elämäni. Se on myös uudistanut voimani.”

Martine on kiitollinen saamastaan avusta: ”Kiitän siitä, että meitä, leskiä ja kovaonnisia ihmisiä, on ajateltu. Myöskään sydäntemme haavoja ei ole unohdettu. Saimme apua, jotta voisimme vahvistua ja kehomme voisivat toipua niin, että elämämme olisi parempaa.”