Kirjoittanut
– Inhimillisesti katsoen herätys tuntuu toivottomalta, mutta Jumalan kaikkivaltiuden näkökulmasta pidän sitä mahdollisena, sanoo kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen.
Helmikuussa kohistiin Yhdysvaltojen Kentuckyssä, Asburyn yliopistossa käynnissä olevasta opiskelijaherätyksestä. Kappelissa vietettiin yhtäjaksoisesti hartautta noin kahden viikon ajan, kunnes lopulta palattiin normaaliin viikkorytmiin.
Raporttien mukaan kappelin täyttivät ylistys, rukous, Raamatun lukeminen, todistuspuheenvuorot ja synnintunnustukset. Tuhannet kiinnostuneet matkustivat paikalle ottamaan selvää, mistä ilmiössä on kyse. Yliopiston rehtori Kevin Brownin mukaan herätys on saanut aikaan Hengen hedelmiä, kuten rakkautta, iloa ja rauhaa. Jotkut myös ovat epäilleet herätyksen aitoutta.
Uutiset Asburystä herättävät toiveita siitä, että ehkä jälkikristillisessä Euroopassakin voidaan vielä nähdä herätyksen aaltoja. Mitä herätys on ja voidaanko sen eteen tehdä jotain? Entä tuleeko Suomeen herätys? Kysyimme tätä kahdelta herätystä tutkineelta kirkkohistorioitsijalta.
”Voisiko kutsu ehtoolliselle olla kutsu Jumalan valtakuntaan?”
Jos ajatellaan Suomen tilannetta, ajat ovat nyt kovin toisenlaiset kuin suurten herätysten aikoina. Emme koe nyt Suuren Pohjan sodan tai nälkävuosien kaltaista hätätilaa. Eikä ihmisten peruskysymys ole, kuinka kestää kaikkivaltiaan edessä viimeisellä tuomiolla.
Kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen muistuttaa, että tunnustamme uskontunnustuksessa uskoa ”kaikkivaltiaaseen” Jumalaan.
Inhimillisesti katsoen herätys tuntuu toivottomalta.
– Inhimillisesti katsoen herätys tuntuu toivottomalta. Mutta Jumalan kaikkivaltiuden näkökulmasta pidän sitä mahdollisena. Voi tapahtua Jumalan yllätys. Jotkut näkevät, että elämme lopun aikaa ja kuljemme vain kohti luopumusta. Mutta Vanhassa testamentissa kuvataan, kuinka kansa luopui ja palasi, luopui ja palasi, toistuvasti.
Jos Jumala päättäisi pian antaa herätyksen, meidän olisi hyvä varautua siihen. Talosen mukaan herätysliikejohtajien kannattaisi hahmottaa tilannetta ja pohtia, mitä se edellyttäisi.
– Täytyisi olla tietoiset pelisäännöt, kuinka toimitaan. Toinen toistemme kunnioittamisessa tulisi kilpailla, ei siinä, minne heränneet ihmiset menevät.
Talosen mukaan ”imurointi”, jota herätysaikana jotkin kristilliset piirit saattavat harjoittaa, voi olla hyvinkin repivää.
– Sen sijaan ei ole todellakaan yhdentekevää, minne uskoon tulleet ihmiset menevät ja miten heitä opetetaan kristittyinä. Aikamme hengellisen sekaannuksen keskellä on juurikin tärkeätä, se, että nämä ihmiset löytävät selkeän raamatullisen yhteisön sekä oikeat alttarit ja saarnatuolit.
Herätyksen tullessa on myös ymmärrettävä, että tarvitaan paljon sielunhoitoa sekä diakonista ja sosiaalista panostusta. Jonkinlainen diakoniarahasto olisi hyvä olla varalla, hän ehdottaa.
– Vaatii myös valtavaa kärsivällisyyttä, kun katujen jengi alkaa tulla mukaan toimintaan. Kaikki eivät välttämättä pysy uskossa. Jotkut taas käyvät vuosien taistelua tiettyjen syntien kanssa. Heitä ei voi valtavalla moralismilla lähestyä.
Kirkkohistorian dosentti Timo Junkkaala on pohtinut, kuinka voitaisiin esittää kutsu ottaa vastaan pelastus niin, ettei painopiste olisi liikaa ihmisen omassa ratkaisussa.
– Voisiko kutsu ehtoolliselle olla kutsu Jumalan valtakuntaan? Siinä olisi joitain etuja. Ehtoollisessa painopiste on Jeesuksessa, hänen antamassaan lahjassa. Painopiste ei jäisi näin ihmisen omaan ratkaisuun, joka voi jättää vääränlaisen ihmiskeskeisen vaikutuksen uskonelämän alkuun.
Artikkelia korjattu 30.3. klo 12.15: Jouko Talosen kommenttiin lisätty pohdinta ihmisten ”imuroinnista” ja sitaatti koskien raamatullisen yhteisön löytämistä.
