Kirjoittanut
Ovatko biologinen sukupuoli ja ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan kaksi eri asiaa? Voiko ihminen syntyä väärään sukupuoleen? Kysymykset sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä hämmentävät nykyihmisiä maailmankatsomuksesta riippumatta.
Tämän päivän jälkimoderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa sukupuoli ja sukupuolten moninaisuus on kuuma peruna. Joidenkin mielestä sukupuolia on perinteisen kahden sijaan jopa 17.
Kristillisen, sisäiseen parantumiseen erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden alueella tähtäävän Elävät Vedet -järjestön kouluttaja Ari Puonti toteaa, että keskustelu sukupuolesta ei ole koskaan arvovapaata.
– On tärkeää ymmärtää, ettei kukaan ole tässä kysymyksessä neutraali. Meillä on aina jotkut silmälasit, joiden läpi me katsomme ja teemme arviointeja.
Puonti itse lähestyy asiaa kristittynä.
– Ajattelen, että Jumala on luonut meidät joko miehiksi tai naisiksi.
Väitteestä on tulossa vuosi vuodelta radikaalimpi.
Viiden vuoden ratkaiseva ikä
Lapsen käsitys sukupuolesta syntyy varhain. Puonnin mukaan toisen ikävuotensa aikana lapsi tietää, määritelläänkö hänet tytöksi vai pojaksi.
Käsitys sukupuolen pysyvyydestä syntyy kuitenkin vasta hieman ennen kouluikää.
– Vasta viiden tai kuuden ikävuoden tienoilla lapsi saavuttaa sen kognitiivisen tason, että hän alkaa ymmärtää, ettei sukupuolta voi vaihtaa. Siihen asti hän ajattelee esimerkiksi että tytöstä voidaan tehdä poika pukemalla hänet pojan vaatteisiin tai leikkaamalla hiukset lyhyiksi.
Ennen tätä kriittistä ikää voidaan tehdä lapselle paljon hallaa sukupuoli-identiteetin saralla.
Normaalia ja tervettä olisi Puonnin mukaan se, että tyttö samaistuisi äitiin tai tätä korvaavaan naispuoliseen henkilöön, ja poika isään tai tätä korvaavaan miespuoliseen henkilöön.
– Se, minkälaisen kuvan vanhempi antaa omasta sukupuolestaan vaikuttaa siihen, haluaako lapsi kasvaa sellaiseksi.
– Jos äiti on perheessä alistettu, tytölle tulee kuva, että naiseksi kasvaminen tarkoittaa orjana tai kynnysmattona olemista eikä hän halua kasvaa silloin naiseksi. Jos naiseus tarkoittaa, että miehet saalistaa naista ja nainen on objekti, ei ole turvallista kasvaa naiseksi. Poika voi puolestaan kokea, että hänen omaa erityislaatuista persoonaansa ei kunnioiteta, vaan sanotaan, että miehenä sinun tulee olla tällainen ja tällainen. Se aiheuttaa itsesyrjintää ja vertailua suhteessa toisiin miehiin.
Yökistä wau
Kun käsitys omasta sukupuolesta ja sen pysyvyydestä noin viiden ikävuoden tienoilla vahvistuu, lapsi tyypillisesti identifioituu omaan sukupuoleensa. Seuraa murrosikään saakka kestävä vaihe, jolloin tytöt hinkkaavat pulpeteistaan pois poikabakteereja, ja pojat halveksuvat tyttöjen leikkejä.
Teini-iän hormonimyrskyssä ”yök” muuttuu yhtäkkiä ”wau”:ksi.
– Murrosiässä siitä toisesta sukupuolesta tulee erilainen ja mystinen, Puonti toteaa ja mainitsee sosiaalipsykologi Daryl J. Bemin homoeroottisten tunteiden syntyä selittävän teorian ”exotic becomes erotic”: ihminen viehättyy murrosiässä siitä sukupuolesta, jota on lapsena oppinut pitämään erilaisena tai eksoottisena. Tavallisesti tämä on vastakkainen sukupuoli.
– Mutta jos oma sukupuoli ja sen maailma on jäänyt lapsuudessa vieraaksi, saattaa oma sukupuoli erotisoitua murrosiässä, Puonti toteaa.
Puonnin mielestä sukupuolisensitiivinen kasvatus, se että lapsen sukupuolta ei korosteta tai että se peräti pyritään kokonaan unohtamaan, vie hakoteille.
– Vaikka on ihan hyvä asia kritisoida liian stereotyyppisiä ja ahtaita käsityksiä siitä, mitä on olla mies tai nainen, on ongelmallista, että lasta ei ohjata mihinkään suuntaan. Lapsi tarvitsee selkeitä miehen ja naisen malleja, joihin voi samaistua.
– Myönteistä on vahvistaa poikana tai tyttönä olemista ja sanoa, että sitä on monenlaista. Jumala loi miehet ja naiset erilaisiksi ja erilaisuutta on olemassa niin biologisella kuin psyykkiselläkin tasolla ja siitä tulee iloita rikkautena.
Naiseuden paineet
YLE uutisten (30.1.2017) mukaan valtaosa, peräti 90 prosenttia transsukupuolisuustutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on tyttöjä. Tutkimukset tulivat alaikäisille mahdollisiksi vuonna 2011.
– Tässä yhteiskunnassa naiseksi kasvaminen ei ole yksinkertainen asia, paineet ovat varmaan suuremmat kuin pojilla, Ari Puonti aprikoi.
Puontia kummeksuttaa se, että samaan aikaan kun itseään lihavana pitävää langanlaihaa nuorta hoidetaan anorektikkona, oman sukupuolensa ja kehonsa iljettävänä kokevalle nuorelle tarjotaan sukupuolenkorjaushoitoja – ja tuetaan näin nuoren harhaista ja vääristynyttä kehonkuvaa.
– Ongelmaa pitäisi hoitaa psykologisena, ei biologisena, Puonti sanoo.
– Pitäisi tukea nuorta myönteisillä tavoilla löytämään sukupuolensa.
Puonti viittaa lisääntymisbiologian professori Milton Diamondin vuonna 2013 valmistuneeseen kaksostutkimukseen, jonka mukaan vain 20 % transsukupuolisten ihmisten identtisistä kaksosista koki itsensä transsukupuolisiksi.
– Se tarkoittaa, että 80 prosentilla niistä identtisistä kaksosista, joiden kaksossisarus on transsukupuolinen, oma kokemus on erilainen Transsukupuolisuus ei siis ole geeneissä, sillä identtisillä kaksosilla on sataprosenttisesti samat geenit.
– Jotain geneettistä altistusta voi olla, mutta lisäksi tarvitaan perheen ja ympäristön vaikutus.
– Tästä huolimatta Diamond päätteli, että transsukupuolisten identiteetti muotoutui enemmän geenien kuin kasvatuksen kautta. Hän päätyi tähän johtopäätökseen, koska suurin osa transsukupuolisista kertoi, että heidät oli yritetty kasvattaa biologisen sukupuolensa mukaisesti. Diamond ei kuitenkaan kysynyt kriittistä kysymystä: miksi transsukupuoliset olivat halunneet samastua lapsuudessaan toiseen sukupuoleen eikä samaan sukupuoleen. Tämä kysymys olisi ollut paljastava.
Kukaan ei ole ehjä
Miten kristityn ihmisen pitäisi sitten suhtautua tähän ympärillä vellovaan hämmennykseen?
Ari Puonnin mukaan tärkeää olisi ymmärtää, että syntiinlankeemuksen vuoksi jokaisen sukupuoli-identiteetti on jollain tavalla rikki.
– Jeesus on tullut korjaamaan meidän ihmisyyttämme, muistuttaa Puonti.
– Tämän elämän aikana se ei kuitenkaan korjaannu täysin, vaan joudumme jokainen kantamaan langenneen luomakunnan meille aiheuttamia vaurioita. Sitä ei ole helppo hyväksyä kristittynä, koska haluaisimme parantua totaalisesti. Täydellisyyteen päästään vasta, kun Jeesus tulee takaisin.
Puonti muistuttaa ensimmäisen korinttolaiskirjeen opetuksesta Kristuksen ruumiista ja seurakunnasta. Jos yksi jäsen kärsii, muut kärsivät sen kanssa.
– Ihmisten, jotka ovat rikki tällä elämän alueella, tulee saada tukea ja ymmärtämystä seurakunnan suojista.
Ari Puonti korostaa, että seurakunnassa tulee myös huomioida se, että naisia ja miehiä on erilaisia eikä ketään tule pakottaa ahtaaseen muottiin sukupuolensa mukaan.
– Mielestäni tämä on erityisesti konservatiivisten seurakuntien ja herätysliikkeiden ongelma. Seurakunnissa naisille annetaan usein alistettu rooli ja miehille lammasmainen.
– Tulin itse uskoon luterilaisissa piireissä lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Luterilaiset miehet tuntuivat lammasmaisilta alistujilta. Sitten menin helluntaiseurakuntaan, jossa miehet olivat maskuliinisia, mutta toisaalta itkivät telttakokouksissa vuolaasti. Helluntailaisella puolella tunteet ovat tärkeitä. Se oli merkittävää minulle, joka tulin kodista, jossa isä ei näyttänyt tunteita, vaan pakeni alkoholiin.
– On hyvä miettiä, minkälaisia miehen ja naisen malleja annamme lapsillemme ja nuorillemme, jotka kasvavat seurakunnan yhteydessä.
Jutussa viitatut tutkimukset:
Daryl J. Bem: “Exotic Becomes Erotic: A Developmental Theory of Sexual Orientation” Psychological Review 1996, Vol. 103, No. 2, pp. 320-335
Milton Diamond: ”Transsexuality Among Twins: Identity Concordance, Transition, Rearing, and Orientation” International Journal of Transgenderism, 14:1, May 2013, pp 24-38
