Kirjoittanut
Viime aikoina uskostaan ja uskon kokemuksistaan puhunut Tuomas Enbuske sanoo haluavansa olla tavallinen kristitty luterilainen. Hän on yllättynyt siitä, että usko ei ole rajoittanut älyllisiä pohdintoja. Se on vain tuonut jotain lisää.
Tuomas Enbuske oli näkyvästi mukana Tampereella Kirkon juhlilla ja muun muassa keskusteli Kuopion piispa Jari Jolkkosen kanssa 18.5.2024 yhdessä tapahtuman suosituimmista ohjelmanumeroista. Radio Dein Kai Kortelainen haastatteli mediapersoonaa juhlien viimeisenä päivänä Tampereen tuomiokirkossa ja kysyi, miksi Enbuske lähti mukaan tapahtumaan?
– Se oli iso kunnia, kun Jolkkonen pyysi. Totta kai tulen! Täytyy sanoa että, minua pyydetään moneen paikkaan, vaikka ei ehkä uskoisi, mutta tämä oli semmoinen, missä en edes harkinnut, että en tulisi.
– Kun kirkkoa kuvaillaan jotenkin suvaitsemattomaksi joissakin julkisissa keskusteluissa, niin mulla on aina ollut sellainen fiilis, että kirkko on suvaitsevainen paikka, vaikka se ei ehkä tunnu kirkon työntekijöistä siltä aina. Mutta voin sanoa, että moneen paikkaan olen paljon vähemmän tervetullut.
Enbuske kertoo kirjoittaneensa Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnissa ”epäkorrektista aiheesta” – siitä, että kirkon pitää ottaa huomioon myös ne ihmiset, joita kukaan muu ei ota huomioon.
– Eli ne pahnanpohjimmaiset. Puhuin raiskaajista, pedofiileista, pahoinpitelijöistä, kaikista mahdollisista. Ja ideahan ei ole se, että esimerkiksi enhän mä voi suvaita sellaista tai hyväksyä sellaista, olen ihminen. Mutta Jumalan pitää, Jeesuksen pitää. Ja jos me ei uskota siihen, niin me ei uskota koko armon ajatukseen, että ihan joka ainoa ihminen on tervetullut kirkkoon. Se vaan on näin.
Kirkko on Enbusken mielestä täysin uniikki paikka, sillä minnekään muualle ei voi kuka tahansa mennä. Hän ei usko, että Suomessa olisi ketään, joka ei saisi kävellä kirkkoon ja pääsisi juttelemaan papin kanssa.
Ateismi sai miettimään uskontoa
Kai Kortelainen toteaa haastattelussa, että Tuomas Enbuske on pitkään ollut tunnettu jonkinlaisena ateismin lipunkantajana. Nyt mies oli kirkkopäivillä ja on puhunut podcasteissaan, että hänellä on ollut pitkä tie kristityksi.
– On ja ei ole. Kyllä mä ajattelen nyt, että mun kristinusko on lähtenyt siitä, kun mut kastettiin. Ja olen onnellinen, että mun vanhemmat tekivät sen, Enbuske kiittää.
Hän myöntää, että mutkia on matkassa ollut ja tie on kestänyt 46 vuotta.
– Just tohon ”nolkytluvulle” – niin kuin nuoret sanoo – ajoittui mun voimakkaat ateismivuodet, ja en kadu niitä. Ajattelen, että ne on liittyneet kasvuun ja ne on pitänyt käydä läpi. Jos en olisi käynyt niitä vuosia läpi, niin mä en olisi tässä. Ne tavallaan tarkoittivat sitä, että alkoi ensin ajatella uskontoa.
Enbuske puhuukin enemmän kuin vain etsimisestä, mieluummin palaamisesta. Hän sanoo, että uskonnon miettiminen alkoi jo rippikoulussa. Sitten hän tuli ateistiksi, mutta ei ollut siinä omien sanojensa mukaan silloin kauhean kiihkeä.
– Sitten pikku hiljaa olin jossain vaiheessa kiihkeä, mutta sehän on hyvä alku. Sitten kun ne läpät osasi jo ulkoa, niin sitten alettiin mennä eteenpäin.
”Ja mähän mielelläni selitän, kun kysytään. Meillä on hyviä keskusteluja, ja viime aikoina kuitenkin sellaisia, että he on yrittäneet ymmärtää.”
Enbuske oli ennen ateismipiireissä jopa sankari. Kortelainen kysyy, onko entisestä seurasta tullut paljon hämmentynyttä palautetta?
– Jotain on, Enbuske sanoo. Mutta hän korostaa, että ateisteja, vapaa-ajattelijoita ja ”skepsistyyppejä” kiinnostaa uskonto ja se, miten ihminen toimii ja aivot toimivat.
– On tullut tosi paljon sellaista, että selitä mulle tämä – ei ilkeästi vaan ihan oikeasti. Ja mähän mielelläni selitän, kun kysytään. Meillä on hyviä keskusteluja, ja viime aikoina kuitenkin sellaisia, että he on yrittäneet ymmärtää. Siellähän älykkäitä ihmisiä ja hyviä ihmisiä, hyväntahtoisia ihmisiä, jotka ajattelevat tästä asiasta eri tavalla kuin minä.
Enbuske sanoo, ettei kuitenkaan menisi ateistien ovikelloja soittamaan ja käännyttämään.
– Vaikka toisaalta niin pitäisi lähetyskäskyn nimissä juuri tehdä. Mutta kun ne kerran kysyvät, niin kyllä mä sitten sanon.
Uskon takia ei tarvitse tyhmentää itseään
Podcasteissaan Enbuske on puhunut uskosta ja uskomisesta. Mitä usko merkitsee hänelle nyt?
Ensinnäkin se on ihan erilaista kuin hän luuli. Hän on yllättynyt siitä, että usko ei millään tavalla rajoita hänen älyllisiä pohdintojaan.
– Mun ei tarvitse tyhmentää itseäni, panna silmiä kiinni, kun ohitan tiedesivut, ja yrittää sanoa, että tämä on sen vastaista, mihin aikaisemmin uskoin. Tavallaan kaikki, mihin olen aikaisemmin uskonut, on sinänsä totta, mutta siihen on tullut lisää jotain. Ajattelin aina, että sitten pitää niin kuin jotenkin pienentää itseään. Ei tarvitse.
– Haluan korostaa sitä, että nimenomaan olen tämmöinen hyvin tavallinen luterilainen. Körttiläisuus lähinnä kiehtoo vähän, mutta sekin olisi vähän niin kuin hienostelua. Mietin, että alanko katolilaiseksi vai ortodoksiksi? Mietin, että ne on semmoisia, jotka näyttää naistenlehdessä hyvältä. Haluan olla mahdollisimman tylsä luterilainen, mitä mä oonkin, Tuomas Enbuske toteaa.
– En pilkkaa niitä, jotka ovat ortodokseja, en tarkoita sitä. Mutta kun olen luterilainen, oon syntynyt luterilaiseen perheeseen, se on mun juttu. Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – mulle – vaan sanoma, Sana riittää.
Millainen on ollut Tuomas Enbusken Pyhän hengen kokemus? Miksi juutalais-kristilliset uskonnot ovat hänen sydäntään lähellä? Kuuntele koko haastattelu Dei Plus -palvelusta. Dei Plussasta voit katsoa myös Tuomas Enbusken ja Jari Jolkkosen keskustelun Kirkon juhlilla.
