Kirjoittanut
Suomen Vapaakirkko on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pitkäaikaisimmista ekumeenisista kumppaneista. Kirkkokunnat ovat käyneet teologista vuoropuhelua jo neljäkymmentä vuotta.
Viime vuosina keskustelua on käyty erityisesti kasteesta.
Tuore julkaisu ”Raamattu, kristillinen elämä ja teologia” on raportti, joka sanoittaa kahden kirkkokunnan keskeisiä teologisia ja käytännön työtä tukevia ajatuksia. Sen voi ladata ja lukea Kirkon julkaisuista.
Oppikeskustelujen historiaa
Aloitteen oppikeskustelujen käymiseksi teki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Lapuan piispa Yrjö Sariola Vapaakirkon kesäjuhlilla vuonna 1979. Varsinaiset oppikeskustelut käytiin vuosina 1983–84.
Varsin pian oppikeskustelurupeaman jälkeen käynnistyi säännöllinen yhteydenpito neuvottelukunnan parissa, joka kokoontuu edelleen kahdesti vuodessa. Neuvottelukunnan luterilainen puheenjohtaja on Porvoon piispa Bo-Göran Åstrand ja vapaakirkollinen puheenjohtaja kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen.
”Vuosien saatossa on voitu hälventää epäluuloja, rakentaa luottamusta kasvokkain käydyissä keskusteluissa ja oppia tuntemaan toistemme teologisia ja toiminnallisia painotuksia. Jaamme saman kutsun todistaa ja palvella evankeliumin asialla”, kertoo johtava asiantuntija Tomi Karttunen Kirkkohallituksesta.
Vapaakirkon työ ulottuu monin tavoin suomalaiseen yhteiskuntaan.
”Esimerkiksi Vapaakirkon diakonia on kehittynyt merkittävästi. Moni tuntee ViaDia-järjestön, joka tekee diakoniaa, tai kustantamo Päivä Oy:n, joka kustantaa hengellisiä kirjoja myös luterilaisilta kirjoittajilta”, Karttunen jatkaa.
Suomen Vapaakirkkoon kuuluu noin 90 seurakuntaa. Vuoden 2016 lopussa seurakuntien jäsenmäärä oli yhteensä reilut 15 000.
