Kirjoittanut
Tyttöjen ja poikien kehityskulut sekä uskonnollisuudessa että hyvinvoinnissa ovat eriytyneet. Laaja rippikoululaisilta ja isosilta kerätty aineisto osoittaa selvästi tyttöjen hyvinvoinnin heikentymisen sekä uskonnollisuudesta etääntymisen.
Samaan aikaan poikien hyvinvointi on säilynyt ja uskonnollisuus vahvistunut. Pojat myös kokevat nykyään rippikoulun tyttöjä useammin hengellisesti vahvistavana. Aiemmin tulokset ovat olleet juuri päinvastoin.
Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän ja Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Jouko Porkan tutkimusartikkelissa tarkastellaan laajan, yli 77 000 nuorta käsittävän rippikoululaisilta ja isosilta kerätyn aineiston valossa nuorten hyvinvoinnissa ja uskonnollisuudessa tapahtuneita muutoksia ja niiden yhteyttä. Laajat aineistot antavat vakuuttavan pohjan ilmiöiden tarkasteluun.
Nuorten miesten uskonnollisuus poikkeuksellista
Naiset ovat lähes kaikissa maissa uskonnollisempia kuin miehet. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että naisten vahvempi uskonnollisuus ei enää näy suomalaisnuorissa, päinvastoin nuoret pojat ovat uskonnollisuudessa ohittaneet nuoret tytöt. Kaikissa muissa ikäpolvissa Suomessa naiset ovat miehiä uskonnollisempia. Nuoret pojat ovat myös uskonnollisempia kuin aiemmin.
– Tutkimuksissa on tähän asti oltu enimmäkseen kiinnostuneita siitä, miksi naiset etääntyvät kirkosta ja uskonnollisuudesta. Vähintään yhtä kiinnostava teema kuitenkin on se, miksi miehet lähentyvät uskoa. Sitä olisi tärkeää tutkia syvällisesti, Kati Tervo-Niemelä pohtii.
Uskonto vahvistaa hyvinvointia
Tuore tutkimus osoittaa uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin myönteisen yhteyden nuorilla. Uskonnolliset nuoret ovat onnellisempia kuin ei-uskonnolliset nuoret. Erityisen selvästi yhteys näkyy tytöillä. Myös rippikoulu näyttäytyy aineistojen valossa hyvinvointia vahvistavana. Rippikoulun aikainen hyvinvoinnin vahvistuminen ei johdu vain ajan viettämisestä muiden nuorten kanssa, vaan nuorten mukaan myös hengellinen elämä rippikoulussa edistää heidän henkistä hyvinvointiaan.
– Uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin yhteys on merkittävä verrattuna mediassa usein esillä olevaan puheeseen, jossa nousee usein esiin uskonnon kielteisiä vaikutuksia kasvatuksessa. Kielteisiä kokemuksia ei tietenkään pidä lakaista maton alle, mutta uskonto on paljon useammin sekä nuorten että kotien näkökulmasta hyvinvointia vahvistava tekijä, Tervo-Niemelä sanoo.
Yksi selitys liittyy perheiden ihmissuhteiden läheisyyteen. Tutkimusten mukaan uskonnollisissa perheissä perheen sisäiset ihmissuhteet ovat keskimäärin läheisempiä kuin ei-uskonnollisissa perheissä. Uskonnollisessa kodissa kasvaneet kuvaavat myös itse lapsuuttaan onnellisempana kuin ei-uskonnollisessa kodissa kasvaneet. Tervo-Niemelän mukaan uskonnollisten yhteisöjen läsnäolo näyttäytyy samalla tavoin hyvinvointia tukevana.
Lisää tutkimusta tarvitaan
Tutkimustulokset herättävät tutkijoiden mukaan paljon lisäkysymyksiä. Yksi suurimmista on se, missä määrin tyttöjen hyvinvoinnin heikentyminen ja uskonnollisuuden heikentyminen ovat toisiinsa kytkeytyviä ilmiöitä.
Vaikka kristinuskon sanoman ytimessä on heikoimmasta huolehtiminen ja kärsivän rinnalla kulkeminen, tutkimusaineistot osoittavat monin tavoin sen, että kirkon toiminta, uskonnollisuus ja rippikoulu puhuttelevat helpoiten jo valmiiksi hyvinvoivia nuoria.
Huonosti voivan nuoren tavoittaminen on paljon vaikeampaa. Ilmiöön viitataan Matteus-efektinä.
– Onko tyttöjen hyvinvoinnin heikentyminen johtanut siihen, etteivät rippikoulu ja hengellisyys enää puhuttele heitä vai onko suunta enemmin toisinpäin: että tyttöjen uskonnollisuuden heikentyminen on johtanut myös hyvinvoinnin heikentymiseen?
Tutkijoiden mukaan näistä asioista tarvitaan vielä lisää syvempää tutkimusta.
