Kirjoittanut
Leipäjonossa käyminen aiheuttaa häpeää ja voi johtaa huono-osaisen identiteettiin. Näin toteaa VTM Tuomo Laihiala väitöskirjassaan, joka tarkastetaan tänään, 1.2., Itä-Suomen yliopistossa.
Uudet tutkimustulokset kiinnostanevat myös kristillisiä toimijoita.
Esimerkiksi Kirkkopalveluille myönnettiin viime vuonna yhteensä 600 000 kiloa EU-elintarvikeapua seurakunnissa jaettavaksi.
Vuoden 2016 aikana evankelis-luterilaisten seurakuntien yli 300 jakelupisteessä jaettiin 104 570 ruokakassia ja tarjottiin yli 11 000 ateriaa.
Tuomo Laihialan väitöstutkimus tuo julki, että kolme neljästä ruoka-avun saajasta kärsii syvästä taloudellisesta huono-osaisuudesta. Kokemus taloudellisesta niukkuudesta ja eriarvoisuudesta sisältää tulojen riittämättömyyden, kykenemättömyyden huolehtia veloista sekä kokemuksen riittämättömästä tuesta asuinkunnalta.
Taloudellisten vaikeuksien lisäksi useampi kuin kaksi viidestä kärsii myös muista hyvinvoinnin vajeista, kuten heikosta henkisestä ja fyysisestä terveydestä, masennuksesta, yksinäisyydestä ja jopa nälästä.
Tällainen syvä huono-osaisuus kohdistuu muita useammin työttömiin, keski-ikäisiin, asunnottomiin, päihdeongelmaisiin sekä itsensä huono-osaiseksi määritteleviin. Huono-osaisuuden kokeminen on suhteellisen yleistä ruoka-avun saajien parissa, sillä noin puolet heistä määrittelee itsensä huono-osaiseksi, miehet naisia hieman useammin.
Yhden aikuisen kotitaloudessa elävien elämänlaatu on systemaattisesti heikompaa kuin kahden aikuisen kotitaloudessa elävien.
Pitkään jatkuessaan huono-osaisuus voi johtaa huono-osaisen identiteetin muodostumiseen.
Suurin osa avunsaajista ei koe ruoan hakemista häpeälliseksi. Siitä huolimatta reilu kolmasosa avunsaajista ilmoittaa kokevansa häpeää.
Naiset, lapsiperheelliset ja korkeasti koulutetut häpeävät ruoka-apuun turvautumista muita useammin.
Laihiala toteaa väitöskirjassaan, ettei hyväntekeväisyyteen perustuva köyhäinapu ratkaise avuntarpeen taustalla olevia ongelmia, vaan saattaa johtaa häpeäleimaan, huono-osaisen identiteettiin ja siten ongelmien syvenemiseen.
Hänen mukaansa huono-osaisten suomalaisten kokemuksia olisi syytä tutkia tulevaisuudessa säännönmukaisin mittauksin.
– Heiltä tulisi itseltään kysyä, millaista apua he kokevat tarvitsevansa leipäjonojen ohella tai yhteisruokailujen sijaan.
Laihialan väitöstutkimus perustuu laajaan määrälliseen tutkimusaineistoon, joka kerättiin 36 suomalaisesta ruoka-avun toimipisteestä.
