Kun Turkin peruskouluissa syyslukukausi alkaa 19. syyskuuta, oppilaat voivat ensi kertaa opiskella uskontotunneilla muutakin kuin sunni-islamilaista oppia. Turkin väestöstä jopa kolmannes kuuluu aleveihin ja kafereihin. Nyt nämä islamin haarat on tunnustettu oppikirjoissa.
Turkin opetusministeriön uskonnonopetuksesta vastaavat viranomaiset ovat vahvistaneet, että peruskoulutuksen pakolliseen uskonnonopetukseen on lisätty alevien ja kaferien perinteen opettaminen. Oppikirjoja ei tosin ole vielä julkaistu.
”Alevien ja kaferien sisällyttäminen opetukseen on tulosta hallituksen avoimuuslinjasta näitä ryhmiä kohtaan”, kirjoittaa Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutin tutkija Mine Yildirimin artikkelissaan. Kirjoituksen julkaisi Forum 18, joka on tanskalais-norjalainen ihmisoikeusjärjestö.
Yildirim näkee 74 miljoonan asukkaan Turkin uskonnonvapauden toteutumisessa kuitenkin suuria puutteita. Pakollinen uskonnonopetus on edelleen islamin opetusta, vaikka hallituksen mukaan kouluissa tietoa pitäisi jakaa kaikista uskonnoista. Ja miksi sitten uskonnonopetuksesta voi joissakin tapauksissa saada vapautuksen?
Turkin ristiriitaiseen käytäntöön on puututtu myös Euroopan komission rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisessa raportissa. Pakollisen oppiaineen ei voi olla vain islamin opettamista, jos halutaan ottaa huomioon lasten ja vanhempien uskonnonvapaus.
”Muutokset lukuvuoden 2011/2012 oppikirjoissa, joissa myös alevien ja kaferien oppi on mukana, ei poista tätä ristiriitaa, koska uskontotunneilla opetetaan edelleen vain yhtä uskontoa eikä vapautusta opetuksesta voi käytännössä saada”, kirjoittaa Mine Yildirim.
Turussa Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutissa Turkin asioihin erikoistunut Yildirim uskoo, että osa Turkin alevi-muslimeista toivottaa uudistukset tervetulleiksi. Osa taas periaatteessa vastustaa uskonnonopetusta valtion kouluissa, koska valtio myös valvoo mitä kouluissa opetetaan.
Turkin sotilashallitus linjasi vuonna 1980, että ”maltillisen uskonnon” opetuksella peruskouluissa olisi kansaa yhdistävä vaikutus. Se olisi myös ennaltaehkäisevä väline ääriliikkeiden torjumisessa, etenkin kun uskonnonopetus päätettiin pitää kouluviranomaisten tarkassa syynissä.
