Kirjoittanut
Turkin vanhin assyrialaisperäinen vähemmistökulttuuri sai tänä kesänä kovan iskun kun assyrialaiskristittyjen muinaiset pyhät rakennukset takavarikoitiin kesäkuussa valtiolle. Mukana on kaksi yli puolitoistatuhatta vuotta vanhaa luostaria.
Teksti Hanna-Riitta Toivanen-Kola
Suurin osa Turkin assyrialaiskristityistä on orientaalisia syyrianortodokseja, joiden oppi poikkeaa jonkin verran ortodoksisten kirkkojen käsityksistä.
Takavarikoituja kirkkoja ja luostareita on viitisenkymmentä. Näiden joukossa on maineikas Mor Gabrielin luostari, joka perustettiin jo 300-luvulla. Mor Gabriel on vanhimpia toimivia luostareita maailmassa. Samoin pyhiinvaeltajien kunnioittama Mor Melikin luostari luovutettiin useiden muiden kohteiden kanssa Turkin valtion uskontoasioista vastaavalle osastolle, Diyanetille. Perusteena omaisuuden takavarikoinnille käytetään sitä, että assyrialaiskristittyjen omistusoikeudet loppuvat samalla, kun kylät liitetään osaksi suurempia hallinnollisia yksikköjä, kuten Mardinin kuntaa. Takavarikointi on käynnistänyt juridisen prosessin Turkin valtion ja tämän vähemmistöryhmän välillä. Lisäksi monet yksityiset omistajat käyvät oikeutta maatiloistaan ja puutarhoistaan, kertoo Tuma Celik, syyrialaisten Sabro-lehden päätoimittaja.
Huimaava historiallinen aikajana
Uskontoa lukuun ottamatta assyrialaisten kulttuurin katsotaan periytyvän muinaisesta Mesopotamiasta. Monet assyrialaisista puhuvat äidinkielenään arameaa, Kristuksen äidinkieltä. Heidän kotipaikkansa Turkissa on sijainnut vuosisatojen ajan Eufrat- ja Tigris-virtojen väliin jäävällä ylänköalueella, jonka nimi on Tur Abdin, Jumalan palvelijoiden vuori. Tur Abdinin alue on kuuluisa luostareistaan, joita on ollut toiminnassa peräti 80. Historiallinen aikajana on huimaava: Deir-el-Zafaranin luostari on rakennettu 4000 vuotta vanhan auringonjumalan temppelin päälle. Mor Gabrielin luostaria tukivat Rooman keisari Honorius sekä Bysantin hallitsijat Arkadius, Theodosius II ja Anastasius. Toki Mor Gabrielin luostarin historiaan on mahtunut vaikeuksia ennenkin. Sen valloittivat mongolit 1300-luvulla surmaten yli 400 munkkia. Timur Lenkin joukot tappoivat samoin luostarin asukkaat seuraavalla vuosisadalla, ja viimeksi kurdit assyrialaisten joukkotuhon aikana sata vuotta sitten.
Viime vuoden elokuussa kokoontui Belgradissa kansainvälinen Bysantin tutkimuksen suurkonferenssi. Konferenssissa esiintyi useita turkkilaisia arkeologeja, jotka tutkivat parhaillaan kristillisiä raunioita eri puolilla maataan. Vaikka akateemisten tahojen matkustaminen ulkomaille oli Turkissa juuri kielletty, olivat useat sikäläiset tutkijat saaneet poikkeusluvan saapua Eurooppaan.
Idän kirkon arkkitehtuuria tuhoutunut konflikteissa
Alueen kristityt ovat historian aikana olleet etupäässä ortodokseja, armenialaiskristittyjä tai assyrialaiskristittyjä. Maailmankonferenssissa ilmaistiin vakava huoli bysanttilaisten kirkkorakennusten tulevaisuudesta. Syy siihen, miksi idän kirkon arkkitehtuuria on tuhoutunut viime aikoina niin paljon, on se, että useimmat näistä arvokkaista rakennuksista sijaitsevat konfliktialueilla kuten Syyriassa, Turkissa, Kyproksella ja Balkanilla. Useimmiten kirkkojen tuhoutuminen korreloi suoraan paikallisten kristittyjen lukumäärään. Nyt on syytä huolestua myös assyrialaisten rakennusperinnöstä. Turkin lisäksi assyrialaiskristittyjä on kourallinen Syyriassa, Irakissa ja Iranissa.
Tur Abdin tyhjeni jo 1980-luvulla kun Turkin armeijan ja kurdimilitanttien väliset kiistat repivät aluetta. Asukkaiden määrä väheni 3500:een. Istanbulissa asuu nyt arviolta 20 000 assyrialaista. Toisaalta Turkin valtio on suhtautunut ennen tätä kiistaa assyrialaisvähemmistöön sovittelevasti ja aivan toisin kuin sen edeltäjä Osmanien imperiumi sata vuotta sitten, jolloin assyrialaisia surmattiin yhdessä armenialaisten kanssa. Sovinnon eleenä assyrialaiset saivat luvan oman koulun perustamiseen, ja 2013 presidentti Recep Tayyip Erdoğan, silloinen pääministeri, palautti Mor Gabrielin luostarille siltä takavarikoitua maaomaisuutta. Mutta nyt tapahtunut päinvastainen liike uhkaa paitsi assyrialaisten omistusoikeuksia myös omaleimaista kulttuuria, jolle ei löydy maailmasta vastinetta.
