Kirjoittanut
Turkissa on perustettu Iranista paenneiden kristittyjen tueksi eräänlaisia yhteisökeskuksia, joissa heille tarjotaan hengellistä tukea, aineellista apua ja yhteisöllisyyttä.
Vuosittain suuri määrä iranilaisia kristittyjä pakenee maansa islamistista hallintoa. Näin he välttävät ankaran vainon ja vankeuden, mutta pakolaisena eläminen on myös vaikeaa ja voi toisinaan tuntua toivottomalta.
Turkissa paikalliset seurakunnat ovat Open Doorsin tuella alkaneet perustaa yhteisökeskuksia turvapaikoiksi, joissa pakolaiset voivat saada uutta voimaa ja päästä kasvamaan uskossaan.
Vierailemme turkkilaiseen suurkaupunkiin perustetussa yhteisökeskuksessa, jota esittelee nuori seurakunnan johtaja Kouroush*, joka itsekin on pakolainen. Näemme neljä seinää, katon ja paljon rakennustarvikkeita.
Kouroush näkee kuitenkin enemmän.
”Tähän teemme sisäänkäynnin, tänne tulee kirjasto”, hän viittoilee, ”ja tuonne taakse rakennamme koulutustilat.”
Kouroushin tarina
Kouroush kasvoi iranilaisessa muslimiperheessä. Ollessaan lukiossa hän kuuli ystävältään Jeesuksesta ensimmäistä kertaa, mutta suhtautui asiaan silloin torjuvasti. Vasta vuosia myöhemmin, kun samainen ystävä kutsui hänet kotiseurakunnan kokoukseen, hän alkoi etsiä todellista Jumalaa.
Kouroush joutui käymään paljon sisäistä kamppailua pystyäkseen myöntämään, etteivät asiat, joita hän oli oppinut vanhemmiltaan, olleet totta. Opiskellessaan kristinuskoa hän alkoi koko ajan syvemmin ymmärtää olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta pelastajakseen.
Eräänä yönä hän viimein rukoili: ”Jeesus, tarvitsen sinua ja haluan luottaa sinuun. Annan elämäni sinulle.”
”Ainoa rikokseni oli elämäni antaminen Jeesukselle.”
Kouroush liittyi kotiseurakuntaan, ja myöhemmin hänestä tuli seurakunnan johtaja. Siitä seurasi kuitenkin vaikeuksia: hän joutui vankilaan, jossa häntä kidutettiin.
Kouroush hämmästelee edelleen sitä epäoikeudenmukaisuutta, jolla häntä kohdeltiin vankilassa.
”En ollut tehnyt mitään rikosta, josta olisin ansainnut sen. En ollut tappanut ketään enkä varastanut mitään. Ainoa rikokseni oli elämäni antaminen Jeesukselle.”
Vankila-aika ei kuitenkaan säikäyttänyt Kouroushia. Vapauduttuaan hän jatkoi palvelutehtävässään. Salainen palvelu pääsi kuitenkin uudelleen hänen jäljilleen, ja silloin Kouroush päätti, että hänen on pakko jättää rakas kotimaansa ja paeta Turkkiin.
”Enkä minä ole ainoa, joka on kokenut näin.”
Kouroush ei heti löydä sanoja kuvatakseen, mitä hän tunsi Turkkiin saapuessaan. Hetken pohdittuaan hän sanoo: ”Tunsin pelkoa, johon oli sekoittunut surua ja hämmennystä siitä, miksi olin täällä. Olin menettänyt kaiken: työni, perheeni, kotimaani.”
Tuolloin Kouroushia olisi auttanut, jos hänellä olisi ollut turvallinen paikka, jossa hän olisi voinut tuntea olevansa jälleen kotona. Hän olisi tarvinnut paikan, jossa hän olisi saanut puhua omaa kieltään, kertoa tarinansa, saada apua ja myös kuulla Jumalan sanaa.
”Enkä minä ole ainoa, joka on kokenut näin”, Kouroush sanoo. ”Sellaisen paikan löytäminen on kaikkien iranilaisten pakolaisten suurimpia haasteita.”
Turvasatamaa rakentamassa
Nyt Kouroush on luomassa muille sellaista turvapaikkaa, jonka hän olisi itse tarvinnut Turkkiin saapuessaan.
”Miten luomme toivoa?” hän ja hänen seurakuntansa kysyvät itseltään. Yhteisökeskuksen piirustuksissa vastaus tulee näkyväksi.
”Ilman kansainvälistä Jumalan perhettä emme olisi pystyneet perustamaan tätä keskusta.”
On tilat hengellisiä tarpeita varten: kirjasto täynnä farsinkielistä kristillistä kirjallisuutta ja salit hengellisen koulutuksen järjestämiselle. On myös tilaa vain olla vapaasti, kertoa oma tarinansa teekupin äärellä kahvilassa tai saada raamatullista opastusta. Keskuksesta aiotaan myös jakaa aineellista apua tarvitseville.
”Ilman kansainvälistä Jumalan perhettä emme olisi pystyneet perustamaan tätä keskusta. Tässä on ollut mukana Jumalan johdatus. Hän saattoi meidät yhteen”, Kouroush toteaa.
Rakentajilla on vielä täysi työ vessojen asentamisessa ja seinien rakentamisessa, mutta Kouroush laskee jo päiviä keskuksen avajaisiin.
”Odotan innolla näkeväni täällä Jumalan työn ja keskuksen toiminnan hedelmät kolmiyhteisen Jumalan nimen kunniaksi!” Yhteisökeskuksen suunnitellaan avautuvan keväällä 2021.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
