Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, herätysliikkeisiin sitoutumisesta vast´ikään väitellyt Hanna Salomäki kysyy Hesarin vieraskynäpalstalla, halutaanko herätysliikkeistä todella kirkossa eroon.
”Kirkon toimintaan osallistui eniten juuri niiden liikkeiden väki, joita on viime aikoina uhattu kolehtiboikotilla ja määrärahojen jäädyttämisellä,” vahvistaa tutkija.
”Kirkosta eroajat ovat tavallisesti ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi kaukana kirkosta. Kirkolla ei ole heille henkilökohtaisesti erityistä merkitystä, eivätkä he osallistu kirkon toimintaan.”
”Herätysliikkeet edustavat ruohonjuuritason kristillisyyttä, jossa maallikotkin osallistuvat aktiivisesti erilaisiin tehtäviin,” sanoo Salomäki.
Hän muistuttaa, että muihin maihin verrattuna Suomen herätysliikkeet ovat pysyneet poikkeuksellisen laajamittaisesti kirkon sisällä.
”Herätysliikkeille vaaditut sanktiot saavat varmasti monet kannattajat kysymään kirkkoon kuulumisen mielekkyyttä. Mikä on kirkon ratkaisu tässä tilanteessa? Miten ”moniääninen kirkko” kohtaa ne jäsenensä, jotka eivät lämpene kirkollisille uudistuksille?” kysyy tutkija.
Kaupan logiikka
Yksi vaihtoehto on Salomäen mukaan kaupallinen logiikka: liikkeiden toimintaan pyritään vaikuttamaan taloudellisilla pakotteilla. Niiden toivotaan muuttavan ideologiaansa eurojen voimalla.
”Herätysliikkeissä moraalinormeja perustellaan auktoriteettina pidetyllä Raamatulla. Raha tuskin muuttaa liikkeiden opetusta. Kirkko on kautta historian suitsinut liikkeitä, mutta ulkoapäin tuleva vastustus on usein vain vahvistanut niitä.”
”Toisessa vaihtoehdossa kirkko myöntää sen, että kirkossa on nyt ja tulevaisuudessa eri katsantoja edustavia jäseniä, ja sallii sekä uudistajien että traditionalistien rinnakkaisen toiminnan kirkossa. Liitoksissaan repeilevässä kirkossa tämä lienee varteenotettava vaihtoehto.”
