Kirjoittanut
Päivi Hamaruksen mukaan kiusaaminen liittyy usein valtaan, asemaan ja suosioon.
– Kiusaamisessa on kysymys vallan tavoittelusta yhteisössä, koulukiusaamista tutkinut filosofian tohtori Päivi Hamarus määrittelee.
– Valta voi ilmetä esimerkiksi aseman, suosion, huomion tai hyväksymisen tavoitteluna sekä ystäväpiirin pysymisenä kiusaajan ympärillä. Hyvä lähtökohta onkin kysyä, mitä hyötyä kiusaaja saa kiusaamisen kautta.
Kiusatulle luodaan peitetarina, jolla hänet eristetään yhteisöstä.
Hamarus on käsitellyt kiusaamiseen puuttumista useissa artikkeleissaan ja kirjoissaan. Tänä syksynä häneltä valmistuu opas kiusaamisen jälkihoitoon.
– Vaikuttavan puuttumisen lähtökohtana on aina yhteinen ymmärrys siitä, mistä kiusaamisessa on kysymys, sekä halu toimia niin, että yhteisö voi hyvin, Hamarus tiivistää.
Motiivina kateus, pelko ja oman aseman varmistaminen
Päivi Hamarus huomauttaa, että myös Raamatussa puhutaan kiusaamisesta. Siellä erityisesti kaksi kertomusta nousee yli muiden: Joosef veljiensä ja Daavid Saulin kiusattavana. Molempiin liittyy
kiusaamisen ajatonta dynamiikkaa, jota on kiintoisaa tarkastella myös uuden tutkimustiedon valossa.
– Veljet eivät hyväksyneet Joosefin roolia isänsä lemmikkinä ja ehkä pelkäsivät tämän aseman kohoamista. Oman aseman puolustaminen sai veljet myymään Joosefin pois koko yhteisöstä. Vastaavasti Saul huomasi Daavidin menestyksen ja pelkäsi omaa asemaansa. Pelko ja kateus sekä oman aseman varmistaminen johtivat Saulin tavoittelemaan Daavidin henkeä.
Molemmissa kertomuksissa on Hamaruksen mukaan kiusaamisen prosessille tyypillinen ilmiö: kiusattu aletaan nähdä niin arvottomana, että häntä voidaan kohdella miten vain. Kiusaamisessa tuotetaan yleensä jokin nimetty erilaisuus kiusatulle. Sellainen voi olla mikä tahansa, vaikkapa uskovaisuus.
– Nämä erilaisuudet liittyvät esimerkiksi ulkonäköön, pukeutumiseen ja arvostuksiin. Kiusaaminen alkaa nimittelystä, juoruista ja tarinoista. Niillä kiusatulle luodaan tietynlainen maine, peitetarina, jolla hänet eristetään yhteisöstä ja aiheutetaan pahimmillaan jopa fyysistä väkivaltaa.
”Ilman sovintoakin voi antaa anteeksi”
Kiusaamistilanne koetetaan yleensä päättää anteeksiantamiseen ja sovintoon. Hamarus painottaa näiden käsitteiden oikeaa ymmärtämistä. Hänen mukaansa anteeksiantamiseen liittyy monia vääriä käsityksiä ja myyttejä. Kirjailija
Dianne B. Collard käsittelee niitä mielenkiintoisella tavalla teoksessaan Päätän antaa anteeksi.
– Ensimmäinen myytti on se, että anteeksiantaminen pienentää rikkomusta. Anteeksiantaminen ei suinkaan tarkoita, ettei tapahtunut olisikaan kovin suuri asia.
Toisen myytin mukaan anteeksiantaminen vapauttaa syyllisen tekonsa seurauksista. Niin ei tietenkään ole, sillä jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Hamarus kritisoi Collardin tavoin myös sitä myyttistä käsitystä, että anteeksiantaminen edellyttää unohtamista.
– Todellinen anteeksianto perustuu kuitenkin siihen, että muistamme sen, mitä meille tehtiin, mutta päätämme silti antaa anteeksi. Unohtaminen voi toki olla ajan myötä seuraus anteeksiantamisesta, mutta ei sen edellytys.
– Neljäs väärinkäsitys on ajatella, että anteeksiantamuksen jälkeen kiusatun on oltava yhteydessä häntä vastaan rikkoneeseen. Anteeksiantaminen ei kuitenkaan edellytä kiusatulta mitään.
Hamaruksen mukaan sovinto on taas kahdenkeskinen asia ja merkitsee molemminpuolista toimintaa.
– Sovinto on paras vaihtoehto, mutta läheskään aina se ei ole mahdollinen. Ilman sovintoakin voimme antaa anteeksi. Anteeksiantoon tarvitaan vain yksi ihminen.
Entä mitä tutkija haluaa sanoa juuri kouluvuotensa aloittaneiden lasten vanhemmille?
– Rakenna avoin ja luottamuksellinen suhde lapseen. Kiusaamista ei kannata pelätä, vaan rohkaise lasta ja kerro, mistä siinä on kysymys.
Lue Päivi Hamaruksen haastattelu kokonaisuudessaan Ristin Voiton numerosta 33/2015.
