Kirjoittanut
Texasin yliopiston apulaisprofessori Robert Woodberryn mukaan 1800- ja 1900-luvun alun protestanttisten lähetystyöntekijöiden vaikutus demokratian kehitykseen on ollut luultua merkittävämpi. Lähetystyöntekijät eivät olleetkaan demokratiakehityksen sivuroolissa, vaan he olivat oleellinen osa demokratian kehitystä monissa Afrikan ja Aasian maissa. Asiasta kertoo Christianity Today -lehti.
Robert Woodberry on tutkinut lähetystyöntekijöiden ja demokratiaan vaikuttavien tekijöiden suhdetta lähes viidentoista vuoden ajan. Hänen mukaansa siellä, missä protestanttiset lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet keskeisesti, siellä talous on tänä päivänä kehittyneempää ja terveystilanne suhteellisesti parempi kuin alueilla, joilla lähetystyöntekijöiden vaikutus on ollut pienempi tai olematon. Lähetystyön historiallisesti vahvoilla alueilla lapsikuolleisuus on tänä päivänä vähäisempää, korruptio alhaisempaa, lukutaito yleisempää ja koulutukseen pääsy helpompaa, erityisesti naisille.
Lähetystyöntekijät kritisoivat kolonialismia
Robert Woodberryn mukaan myönteinen vaikutus oli nimenomaan protestanttisilla herätyskristityillä. Sen sijaan valtioiden palkkaamalla papistolla tai katolisilla lähetystyöntekijöillä ennen 1960-lukua ei ollut samanlaista vaikutusta.
Protestanttiset lähetystyöntekijät olivat riippumattomia valtion kontrollista. ”Yksi keskeinen stereotypia lähetystyöstä on, että se liittyi läheisesti kolonialismiin. – – Mutta protestanttiset lähetystyöntekijät, jotka eivät olleet valtion rahoittamia, suhtautuivat jatkuvasti hyvin kriittisesti kolonialismiin”, Woodberry sanoo Christianity Todaylle.
Woodberryn pitkäjänteinen työ on saanut kehuja. Muun muassa Baylorin yliopiston tutkimusprofessori Philip Jenkins on todennut Woodberryn tutkimuksesta, että ”yritin vaikka kuinka etsiä siitä aukkoja, mutta teoria kestää. Sillä on tärkeä vaikutus kristinuskon maailmanlaajaan tutkimukseen.” Christianity Today -lehden mukaan jo yli kymmenen tutkimusta on vahvistanut Woodberryn löydöt.
