Kirjoittanut
Rippikouluikäisten tyttöjen usko Jumalaan on muuttunut. Yhä useampi tyttö ilmoitti rippikoululaisille suunnatussa kyselyssä uskovansa Jumalan olemassaoloon ainakin jossain määrin.
Uskon yleistyminen alkoi poikien keskuudessa vuonna 2021, ja vuonna 2024 sama ilmiö alkoi näkyä myös tyttörippikoululaisten joukossa. Nyt pojista 62 prosenttia ja tytöistä tasan puolet kertoo uskovansa Jumalan olemassaoloon.
Tämä selvisi lehtori Jouko Porkan ja professori Kati Tervo-Niemelän tuoreesta rippikoululaisille suunnatusta pitkittäistutkimuksesta, jossa tutkittiin rippikoulunuorten suhdetta kristilliseen uskoon ja rippikoulun vaikutusta siihen. Nuorista evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun kävi vuonna 2023 kaikkiaan 73 prosenttia.
Vuonna 2019 vain runsas kolmasosa poikarippikoululaisista uskoi Jumalan olevan olemassa. Poikien usko on yleistynyt tämän jälkeen jokaisena tutkimusvuonna, ja vuonna 2024 Jumalaan uskovia poikia oli jo kaksi kolmesta. Poikien uskon yleistymisen alku ajoittuu tutkijoiden mukaan koronapandemiaan ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alkuun. Tyttöjen usko Jumalan olemassaoloon sen sijaan pysyi muuttumattomana viime vuoteen saakka.
– Tutkimuksemme osoittavat selkeästi, että rippikoulupoikien sitoutuminen kristilliseen uskoon on vahvistunut viime vuosina, ja Jumalaan uskominen on selkeästi yleisempää pojilla kuin tytöillä. Pojat kokevat myös rippikoulun vahvistavan heidän uskoaan useammin kuin tytöt. Nyt tulokset kuitenkin osoittavat muutoksia myös tyttöjen uskossa, kertoo käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä.
Ero poikiin on kuitenkin vielä selvästi havaittavissa. Jumalaan uskovia poikia on yhä 12 prosenttiyksikköä tyttöjä enemmän.
– Mutta ensimmäistä kertaa uskonnollisuuden muutos on tyttöjen kohdalla samansuuntainen. Aineisto on niin suuri ja kattava, että mistään otosvirheestä ei tuloksissa voi olla kysymys.
Vuosittain toteutettuun kyselyyn on vastannut vuosien 2019 ja 2024 aikana yli 100 000 rippikoulunuorta ja vuonna 2024 kyselyyn vastasi 43 prosenttia kaikista rippikoulunuorista.
– Tutkimus herättääkin kysymyksen, lisääntyykö uskonnollinen kiinnostus tyttöjen keskuudessa samaan tapaan kuin pojillakin on käynyt. Rippikoululaisten asennoitumisen muutos voisi olla tästä ensimmäinen signaali.
Nuorten uskonnollisuus aktiivisessa liikkeessä
Tutkimuksessa selvisi myös, että vahvimmin uskovat rippikoulunuoret asuvat suurten kaupunkien keskusta-alueella. Kaupunkien keskustassa asuvien nuorten vastaukset erosivat tilastollisesti merkittävästi kaikilla muilla alueilla asuvien nuorten vastauksista.
Tervo-Niemelän mukaan tutkimuksen tulokset rikkovat näin ainakin kolmea vakiintunutta ilmiötä uskonnollisuuden kentällä. Ensinnäkin sitä, että uskonnollisuus vähenee ja nuoret ovat edeltävää sukupolveaan ja edeltäviä ikäluokkia vähemmän uskonnollisia. Toisekseen sitä, että naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet ja kolmanneksi sitä, että maaseudulla asuvat ovat kaupunkien ja keskusta-alueiden asukkaita uskonnollisempia.
– Kokonaisuudessaan nuorten uskonnollisuus on tutkimusaineistojen perusteella juuri nyt poikkeuksellisen aktiivisessa liikkeessä, Tervo-Niemelä sanoo.
Ehkä tämän päivän nuorille uskonnottomuus ei enää olekaan vastakulttuuri, vaan sitä edustaakin uskonnollisuus.
Mahdollisina taustatekijöinä hän pitää maailman tilannetta: epävarmuuden lisääntymistä ja turvallisuudentunteen järkkymistä. Myös kaupunkien entistä monikulttuurisempi ilmapiiri saattaa hänen mukaansa vahvistaa nuorten uskonnollisuutta, kun katsomukset ovat nuorten arjessa avoimemmin läsnä.
– Lisäksi voidaan pohtia, onko kristinusko uusi vastakulttuuri. Rippikouluikäisten vanhemmista osa on suhtautunut kristillisyyteen kriittisesti, ja uskontoa on pidetty konservatiivisena ja jälkeenjääneenä. Useat vanhemmat ovat myös eronneet kirkosta. Ehkä tämän päivän nuorille uskonnottomuus ei enää olekaan vastakulttuuri, vaan sitä edustaakin uskonnollisuus.
Uskonnollisuuden kasvamisen taustasyitä voi Tervo-Niemelän mukaan etsiä myös poikien konservatiivisen ajattelutavan lisääntymisestä sekä siitä, ovatko pojat tyttöjä ”oikeammassa” iässä rippikoulun näkökulmasta.
– Ilmiöiden muutoksille on todennäköisesti useampia syitä, ja ne vaatisivat paljon jatkotutkimuksia ja lisäselvityksiä.
Professori Tervo-Niemelän äskettäin käynnistyneessä Suomen Akatemian vuoteen 2028 asti rahoittamassa tutkimushankkeessa Uskonto, merkitys ja maskuliinisuus pyritään osaltaan löytämään vastauksia uskonnollisuuden muutokselle ja uskonnon merkitykselle erityisesti miesten näkökulmasta. Tutkimuksessa on parhaillaan käynnissä nuorten miesten ja äskettäin isäksi tulleiden miesten haastattelut. Myöhemmin tutkimuksessa kerätään aineistoja myös muista ryhmistä.
