Kirjoittanut
Etsivä ja jalkautuva päihde- ja mielenterveystyö vähentää sotepalveluihin kohdistuvaa ns. häiriökysyntää, ja tuo kaivattua inhimillisyyttä yhteiskunnan syvimmässä marginaalissa elävien elämään.
Työtä tehdään kadulla kohdattavien ihmisten ehdoilla, ja sitä leimaa korkea ammatillisuus, todetaan tutkija Jenni Mäen juuri julkaistussa selvityksessä, jossa tutkittiin vuodesta 2019 alkaen toimineen Tukialus-hankkeen työtä ja sen vaikutuksia.
Tutkimusraportin keskeisenä tuloksena on, että Tukialus-hanke on onnistunut kehittämään menetelmän, joka toimii ketterästi asiakkaan arjen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välissä. Vaikutusmekanismina on inhimillinen ja hyväksyvä kohtaaminen, joka mahdollistaa kahdensuuntaisen väylän yksilön arjen ja palvelujen välille. Asiakkaat kokevat tulleensa ymmärretyiksi, kuulluiksi ja ihmisinä arvostetuiksi.
Vuonna 2019 käynnistynyt Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittama Tukialus-hanke tukee kadulla aikaansa viettävien päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten elämän- ja arjenhallintaa. Samalla kohdattuja henkilöitä kiinnitetään olemassa oleviin palveluihin.
Tukialuksen jalkautuvassa ja etsivässä työssä kuljetaan mielenterveys- ja päihdesairauksista kärsivien ihmisten rinnalla yhteiskunnan syvimmässä marginaalissa. Ihmisiä kohdataan esimerkiksi kaduilla, päiväkeskuksissa, metroasemien sisäänkäynneillä, tuulikaapeissa tai vihreiden vessojen liepeillä.
Lämpimiä kohtaamisia ja vaativaa asiantuntijatyötä syvimmässä marginaalissa
”Pääasiassa kodittomille tai kadulla eläville ihmisille tuen ja huolenpidon tarjoaminen vaatii äärimmäistä ihmisen henkilökohtaisen tilanteen kunnioittamista sekä suostumista hänen määrittämäänsä tahtiin”, kuvaa Tukialuksen projektipäällikkö Robert Koski.
Katutyön ammattilaisen on tunnettava palvelut äärimmäisen hyvin ja lisäksi osattava lukea ihmisen tilannetta oikein.
”Ihminen tulee kohdata juuri siinä tilanteessa ja sellaisena kuin on. Monet tarvitsevat apua kipeästi, mutta ovat tipahtaneet varsin tehokkaasti kaikkien palveluiden ja tukirakenteiden ulkopuolelle”, Koski sanoo.
Asiakastyö kadulla on ammatillisesti erityisen vaativaa.
”Työ edellyttää tekijöiltään kykyä työskennellä vakavista sairauksista kärsivän ja moninaisten vaativien tarpeiden kanssa elävän ihmisryhmän parissa. Se tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa yksilön kannalta sopivia, mutta myös oikea-aikaisia tilanteen helpottumista edistäviä palveluita ja tuen muotoja”, sanoo tutkija, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jenni Mäki.
”Ilman laajaa julkisen palveluverkoston ja kolmannen sektorin tarjoaman tuen tuntemusta työ typistyisi sinänsä hyvin tärkeään kohtaavaan työhön, mutta siitä puuttuisi merkittävien askeleiden ottaminen kohti jokaiselle ihmiselle kuuluvia lakisääteisiä peruspalveluita”, Mäki sanoo.
Työ on merkityksellistä sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta.
Diakonissalaitoksen Tukialus-hanke on tehnyt etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä kaupunkien kaduilla vuodesta 2019 alkaen. Vuosien 2019–2023 aikana Tukialuksen jalkautuvan etsivän työn ammattilaiset kohtasivat yli 5000 eri kohderyhmän ihmistä yhteensä noin 26 000 kertaa. Toimintaa on ollut vuosien aikana Helsingissä, Lahdessa, Tampereella ja Jyväskylässä.
*) Häiriökysynnällä tarkoitetaan ilmiötä, jossa asiakas saa väärää palvelua, ei saa lainkaan palvelua tai saa vain osittain sitä palvelua, jota hän on tullut hakemaan. Seurauksena on tilanne, jossa apua tullaan hakemaan yhä uudelleen ja uudelleen.
