Kirjoittanut
Viime vuosikymmenten historiantutkimus puoltaa joulun kristillistä alkuperää. Tutkijat pohtivat, onko keisari Aurelianuksen vuonna 272 jKr. järjestämä valonjuhla syntynyt vastavetona kristittyjen viettämälle juhlalle.
Verkkolehti Areiopagin mukaan suosittu näkemys joulun pakanallisista juurista on osoittautunut heikosti perustelluksi.
Antiikin Rooman ”Voittamattoman auringon” juhlan – jota on usein pidetty joulun esiasteena – perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle joulupäivälle. Tuolloin kristityt olivat pitäneet joulukuun 25. päivää jo pitkään Jeesuksen mahdollisena syntymäpäivänä.
New Yorkin General Theological Seminaryn professorin Thomas J. Talleyn mukaan logiikka joulun päivämäärän takana juontaa juurensa todennäköisimmin ajanlaskun alun juutalaisuuteen asti. Juutalaiset näet uskoivat suurmiesten syntyvän ja kuolevan samana vuodenpäivänä.
Varhaiset kristityt perivät tämän ajattelutavan juutalaisilta muunneltuna ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös siinneen Pyhästä Hengestä maaliskuun 25. päivänä, jota pidettiin yleisesti Jeesuksen kuolinpäivänä. Kun tästä lasketaan yhdeksän kuukautta eteenpäin, päädytään joulukuun 25. päivään.
Kristityt ovat juhlineet joulua ainakin 300-luvun alusta asti, luultavasti kauemminkin. Vasta vuosisatoja myöhemmin koitti aika, kun kirkko tarkoituksellisesti ja laajamittaisesti alkoi omaksua juhlapyhiinsä vaikutteita muista uskonnoista.
