Kirjoittanut
Kirkon lastenohjaajiksi voivat hakea henkilöt, joille hengellisyys ei ole merkittävää.
Lastenohjaajat ovat kirkon suurin työntekijäryhmä pappien ohessa. He kohtaavat työssään paljon seurakuntalaisia, jotka eivät ole perinteisesti mukana kirkon toiminnassa. Heille ei ole erillistä koulutusta, vaan he suorittavat saman tutkinnon kuin muutkin lastenohjaajat. Tuoreessa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Matkalla kirkon lastenohjaajaksi (Kaisa Pohjola) selvitettiin lastenohjaajaopiskelijoiden ammatillisuutta ja hengellisyyttä.
Siinä opiskelijoista vain kolmasosa (36 %) uskoi kristinuskon Jumalaan ”niin kuin kirkko opettaa”. Puolet edusti ”epäuskoa ja epätietoisuutta”. Pieni osa ei usko Jumalaan, ja osa ei halua sanoa kantaansa.
Vielä vuonna 2002 seurakunnan lastenohjaajina työskennelleistä 94 prosenttia sanoi uskovansa Jumalaan ”niin kuin kirkko opettaa”. Vuonna 2002 kukaan ei ilmoittanut, ettei uskonut Jumalan olemassaoloon. Nämä luvut eivät kuitenkaan ole suoraan verrannollisia tuoreeseen tutkimukseen, jossa tutkittiin opiskelijoiden käsityksiä. Opiskelijoista kaikki eivät suuntaudu seurakuntaan työhön.
Tuoreessa tutkimuksessa vain neljäsosa (25 %) opiskelijoista koki seurakunnan tärkeäksi yhteisöksi. Puolet opiskelijoista ei lukenut Raamattua käytännössä koskaan. Auttaminen, lasten kanssa työskentely ja kasvatus olivat tutkimuksessa merkittäviä motivaattoreita ohjaajan ammatin valintaan.
Tutkimukseen vastaajista suurin osa oli naisia. 278 opiskelijasta vain kaksitoista oli miehiä. Tutkimus toteutettiin kyselyllä vuosien 2014–2015 aikana.
Kristillinen varhaiskasvatus muuttuu vapaaehtoiseksi
Elokuun 2018 alusta lastenohjaajan kelpoisuuden antava tutkinto uudistuu niin, että opiskelijan ei ole pakko opiskella kristillistä varhaiskasvatusta, vaan hän voi valmistua vain yhteiskunnan varhaiskasvatukseen.
Aikaisemmin se oli pakollinen ev. lut. kirkkoon kuuluville. Mitä Suomen diakoniaopiston lehtori Kaisa-Sisko Kivioja ajattelee uudistuksesta?
– Toisaalta uudistus selkiyttää koulutusta, toisaalta on harmillista, jos opiskelijat eivät valitse kristillistä tutkinto-osaa, koska kouluttajan näkökulmasta se on yleissivistävää.
Tälläkään hetkellä Oulussa ei ole erikseen esimerkiksi raamattukursseja, vaan kristilliset sisällöt on upotettu suurempiin kokonaisuuksiin.
Uudistus jakaa mielipiteitä lastenohjaajien ja heidän kouluttajiensa kesken. Kirkon kannalta sen voi nähdä myös toimivana ratkaisuna.
– He haluavat motivoituneita työntekijöitä, Kivioja toteaa.
Aikaisemmin jotkut opiskelijat ovat eronneet kirkosta välttääkseen pakollisen kristillisen varhaiskasvatuksen opiskelun ja näytön.
– Nuori ei välttämättä osaa ajatella seurakuntaa tulevaisuuden työpaikkana.
Pohjolan tutkimuksen tulokset heijastuvat Oulussa. Lastenohjaajaopiskelijoiden ryhmässä vain yksi on seurakunnassa vapaaehtoisaktiivi.
Miten Kiviojan mielestä tilanteeseen voisi jatkossa puuttua?
– Pitäisi tehdä seurakunnan kanssa vahvaa yhteistyötä, ja seurakunnan tulisi markkinoida itseään vetovoimaisena työpaikkana. Meillä Oulun kohdalla on esimerkiksi se tilanne, että seurakunnassa ei ole riittävästi harjoittelupaikkoja opiskelijoille.
Harjoittelussa ennakkoluulot karisevat
Keski-Lahden seurakunnan lastenohjaaja Marja Okkoselle tutkimuksen tilastot herättävät ristiriitaisia ajatuksia.
– Jos nämä opiskelijat hakeutuvat seurakuntaan työhön, se tarkoittaa sitä, että meillä on paljon ohjaajia, jotka eivät usko siihen, mitä lapsille pitäisi opettaa.
Toisaalta hänellä on kokemusta siitä, että harjoittelussa seurakunnassa monen opiskelijan ennakkoluulot karisevat ja kuva seurakunnassa työskentelystä muuttuu positiiviseksi. Pohjolan tutkimuksessa tämä kokemus myös vahvistetaan.
– Moni pelkää ensin, että seurakunnassa vain istutaan nuttura tiukalla ja lauletaan virsiä. Sitten he huomaavat, että siellä työskentelee tavallisia kuolevaisia, syntisiä ihmisiä.
Okkolaa harmittaakin, että uudistuksen myötä moni ei koskaan päädy harjoitteluun asti.
Liberaali kirkko karsii konservatiiveja opiskelijoita?
Onko Marja Okkolan mielestä kentällä lastenohjaajia, joilla ei juuri ole eväitä siirtää hengellisyyttä lapsille? Teoriatieto on hänen mukaansa kaikilla, mutta siinä on eroa, opettaako asiat teoriassa vain sydämellään.
Entä mistä johtuu, ettei lastenohjaajaksi lähde opiskelemaan aidosti uskovia nuoria? Tutkimus antaa ymmärtää, että nämä nuoret ovat vähemmistössä.
– En osaa sanoa, mikä on syynä, mutta luulen, että joidenkin mielestä kirkko on liian liberaali. Toisaalta tämä ei myöskään ole rahakas ammatti, enemmän kutsumustyö.
Okkola painottaa, että konservatiiveilla olisi vastuu hakeutua seurakunnan työpaikkoihin. Tulevaisuuden suunta lastenohjaajien työssä riippuu myös siitä.
