Kirjoittanut
Brittiläisen tutkimuksen mukaan uskonnolliset ihmiset voivat henkisesti paremmin ja ovat onnellisempia kuin ateistit ja ei-uskonnolliset. Aiheesta on tehty tutkimusta myös Suomessa.
Brittiläinen Institute for the Impact of Faith in Life (IIFL) teki kyselytutkimuksen, johon osallistui 2004 ihmistä. Keep the Faith: Mental Health in the UK –nimisen tutkimuksen toteutti filosofian tohtori Rakib Ehsan. Siinä kysyttiin ihmisten näkemyksiä heidän omasta hyvinvoinnistaan viimeisen kolmen kuukauden ajalta.
– Näyttö viittaa siihen, että uskonnollisuudella ja hengellisyydellä voi olla positiivinen vaikutus mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin 2000-luvun Britanniassa, Ehsan sanoo.
Uskonnollista taustaansa omalle identiteetilleen tärkeinä pitävistä 73 prosenttia koki psyykkisen hyvinvointinsa olleen yleisesti hyvällä tasolla edellisen kolmen kuukauden ajan. Sitä vastoin vain hieman yli puolet niistä, jotka eivät arvioineet uskonnollisen taustan olevan heille merkityksellinen raportoi psyykkisen hyvinvointinsa hyväksi tutkimusjakson ajalta.
Niistä, joilla oli oman ilmoituksensa mukaan yhteys uskontoon (kristinuskoon, islamiin, juutalaisuuteen, hindulaisuuteen, sikhiläisyyteen tai buddhalaisuuteen) 70 prosenttia koki psyykkisen hyvinvointinsa hyväksi. Ero oli merkittävä suhteessa ateisteihin, joista vajaa puolet koki samoin.
Onnellisuus yhteydessä uskonnollisuuteen
Tutkimustulosten mukaan myös onnellisuudella on yhteys uskonnollisuuteen. Itsensä onnellisiksi koki noin kolme neljäsosaa niistä, jotka arvioivat uskonnollisen taustansa tärkeäksi tai joilla oli yhteyksiä uskontoon. Niiden keskuudessa, joiden mielestä heidän uskonnollinen taustansa ei ollut heille tärkeä, onnellisten määrä jäi vajaaseen kuuteenkymmeneen prosenttiin ja ateistien keskuudessa vähän yli puoleen vastaajista. Onnettomiksi itsensä koki noin kymmenesosa niistä, joilla oli yhteyksiä uskontoon ja noin neljännes ateisteista.
Onnellisuuden lisäksi tutkittiin erikseen sitä, miten tyytyväisiä vastaajat olevat omaan elämäänsä. Tutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin onnellisuuden kohdalla.
Enemmän psyykkistä kestävyyttä, itsekontrollia ja optimismia
Ehsanin mukaan Britanniassa liberaali ja maallistunut ihmisjoukko on pitänyt voittonaan ”ei-uskonnollisten” määrän lisääntymistä ja maan muuttumista vähemmän kristilliseksi.
– He kieltävät näkemyksen, jonka mukaan usko voi olla hyvään johtava voimavara modernissa yhteiskunnassa. Kuitenkin tässä tutkimuksessa esitetty informaatio antaa merkkejä siitä, että valtavirta Britanniassa on jäänyt enemmän alttiiksi ja haavoittuvaksi henkisen kestävyyden ja psyykkisen hyvinvoinnin suhteen. Yhä enenevissä määrin on niitä kansalaisia, jotka ovat vähemmän luottavaisia elämään liittyvien stressitekijöiden ja paineiden suhteen ja pessimistisempiä omaa tulevaisuuttaan kohtaan, Ehsan sanoo.
Tutkimuksen mukaan psyykkinen kestävyys- ja kriisinsietokyky eli resilienssi oli hyvä kolmella neljästä uskonnollisen taustansa tärkeäksi kokevasta ja niistä, joilla oli yhteys uskontoon. Niistä, joille uskonnollinen tausta ei ollut tärkeä, kolme viidestä sanoi olevansa luottavainen selviämään elämässä eteen tulevista koettelemuksista ja ateisteista vain vähän yli puolet.
Uskonnollista taustaa tärkeänä pitävistä sekä uskontoon yhteydessä olevista reilusti alle kymmenesosa arvioi psyykkisen kestävyytensä huonoksi. Noin viidesosa heistä, jotka eivät kokeneet uskonnollista taustaansa tärkeänä raportoi huonosta resilienssistä ja ateisteista noin neljännes.
Samansuuntaiset tulokset olivat myös itsekontrollin ja omaan tulevaisuuteen liittyvän optimistisuuden suhteen: parempi itsekontrolli oli niillä, jotka pitivät uskonnollista taustaa tärkeänä tai joilla oli uskonnollisia yhteyksiä. He myös suhtautuivat optimistisimmin omaan tulevaisuuteensa.
Uskonnolla merkitys nuorten hyvinvoinnille
Myös Suomessa on tehty aiheeseen liittyvää tutkimusta. Vastikään julkaistu nuoria ja rippikoulua koskeva Kati Tervo-Niemelän ja Jouko Porkan Itä-Suomen yliopistoon tekemä tutkimus osoittaa muun muassa, että uskonnollisuus vahvistaa nuorten hyvinvointia. Uskonnolliset nuoret ovat tutkimuksen mukaan onnellisempia kuin ei-uskonnolliset. Yhteys näkyy tytöillä erityisen selvästi. Myös rippikoulu vahvistaa hyvinvointia, mikä ei johdu pelkästään muiden nuorten kanssa vietetystä ajasta vaan myös rippikouluaikainen hengellinen elämä edistää heidän hyvinvointiaan.
Yhtenä syynä uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin yhteydelle voivat olla läheiset perheensisäiset ihmissuhteet. Uskonnollisissa perheissä ihmissuhteet ovat usein läheisempiä kuin ei-uskonnollisissa. Ne, jotka ovat kasvaneet uskonnollisessa kodissa arvioivat itse lapsuutensa olleen onnellisempi kuin ei-uskonnollisessa kodissa kasvaneet. Myös uskonnolliset yhteisöt vaikuttavat Tervo-Niemelän mukaan olevan hyvinvointia tukevia.
Osallistuminen hengellisiin tilaisuuksiin vaikuttaa myönteisesti
Myös teologian tohtori ja tutkija Harri Koskela Itä-Suomen yliopistosta tekee tutkimusta uskonnollisuuden yhteydestä henkiseen hyvinvointiin. Koskelan mukaan hengellisyydellä on henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin selvä positiivinen vaikutus paitsi hänen oman tutkimuksensa myös kansainvälisten tutkimusten mukaan.
– Suurimmaksi osaksi ihmiset kokevat elämän merkityksellisyyttä. Sitten on myös terveellisemmät elämäntavat, avioliitot ja perheet voivat paremmin eli tietyllä tavalla selvä yhteys on, Koskela arvioi Viikon seurakuntalainen -podcastissa Sari Savelan haastattelussa keväällä 2023.
Sekä julkisella, että henkilökohtaisella uskonnollisuudella on vaikutusta. Julkisella uskonnollisuudella tarkoitetaan muun muassa osallistumista hengellisiin tilaisuuksiin. Henkilökohtaisella tai sisäistyneellä uskonnollisuudella viitataan siihen, miten tärkeänä uskoa pitää itselleen ja miten usein rukoilee.
– Mitä enemmän ihmiset käyvät jumalanpalveluksissa ja hengellisissä tilaisuuksissa niin sitä parempi heidän henkinen hyvinvointinsa on, Koskela sanoo.
Ulkopuolelta pakotettu tai ulkokohtainen uskonnollisuus ei tue hyvinvointia.
Myös Ehsanin brittiläistutkimuksessa todettiin samaa. Osallistuminen uskonnollisen yhteisön tilaisuuksiin tai palveluksiin oli tutkimuksen mukaan yhteydessä parempaan psyykkiseen hyvinvointiin. Ainakin kerran viikossa palveluksiin osallistuvista yli 80 prosenttia arvioi psyykkisen terveytensä hyväksi ja kertoi olleensa onnellinen. Vähän yli puolet niistä, jotka eivät koskaan osallistuneet tai osallistuivat vain erityistilanteissa kertoi olleensa onnellinen tai hyvässä psyykkisessä kunnossa. Silloin tällöin osallistuvat asettuivat näiden kahden välimaastoon.
Huonoksi psyykkisen terveytensä koki vain muutama prosentti viikoittain osallistuvista, vähän yli 15 prosenttia silloin tällöin osallistuvista ja reilu viidesosa niistä, jotka eivät koskaan osallistuneet.
Onnettomaksi itsensä oli kokenut muutama prosentti vähintään viikoittain osallistuvista ja 13 prosenttia silloin tällöin osallistuvista. Niistä, jotka eivät koskaan osallistuneet reilu viidennes raportoi olleensa onnettomia.
Koskela huomauttaa, että ulkopuolelta pakotettu tai ulkokohtainen uskonnollisuus ei tue hyvinvointia. Esimerkiksi USA:ssa voi kohdata sellaista kulttuuria, jossa ihmiset saattavat käydä kirkossa lähinnä sosiaalista pääomaa hankkimassa ja näyttäytymässä muille.
– Tärkeintä on, että ihminen on itse sisäistänyt ja elää sitä elämää sanoisinko omasta vapaasta tahdostaan, Koskela selittää.
Mediassa näkyvillä kielteiset vaikutukset
Media on usein nostanut esiin uskonnon huonoja vaikutuksia. Uutiskynnyksen ylittävät useimmiten erilaiset ylilyönnit, väärinkäytökset tai ääritapaukset. Koskelan arvion mukaan suurin osa uskonnollisuudesta on kuitenkin positiivisia vaikutuksia tuottavaa.
– Kyllä minä arvioisin, että varmaan noin kymmenen prosenttia, maksimissaan kaksikymmentä prosenttia uskonnollisuudesta tuottaa pahoinvointia ja 80-90 prosenttia on sitä hyvinvointia, hän sanoo.
Myös Tervo-Niemelä toteaa samaa.
– Uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin yhteys on merkittävä verrattuna mediassa usein esillä olevaan puheeseen, jossa nousee usein esiin uskonnon kielteisiä vaikutuksia kasvatuksessa. Kielteisiä kokemuksia ei tietenkään pidä lakaista maton alle, mutta uskonto on paljon useammin sekä nuorten että kotien näkökulmasta hyvinvointia vahvistava tekijä, Tervo-Niemelä kommentoi tutkimustiedotteessa.
