Kirjoittanut
Kanttorin työssä on kyse erityisesti musiikin asiantuntijuudesta, mutta samalla pedagogisesta, teologisesta ja yhteisöllisestä asiantuntijuudesta, joita tarvitaan seurakunnan musiikkielämän johtamisessa ja kehittämisessä.
Varsinkin pedagogisen osaamisen merkitys on noussut keskeiseen osaan kanttorin työssä. Kanttorit kokevat työnsä monipuoliseksi mutta myös aiempaa kuormittavammaksi.
Näitä aiheita käsitellään uudessa tutkimusjulkaisussa Kirkon muusikko arjessa ja pyhässä, joka on läpileikkaus kanttorin työnkuvaan, asiantuntijuuteen ja ammatilliseen identiteettiin. Kirjan artikkeleissa kuvataan kanttorin koulutuksen kehittymistä, kanttoreiden osaamista ja sen kehittämistarpeita, ammatillista identiteettiä ja kutsumusta sekä kanttorin arkea, pyhää ja työhyvinvointia. Kirja on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen Julkaisuja-sarjassa (28.2.2020) ja sen ovat toimittaneet Veli-Matti Salminen, Jorma Hannikainen ja Kaija Huhtanen.
Hengellisyys tärkeä osa kanttorin identiteettiä
Kanttorin ammatillista identiteettiä väitöskirjassaan tutkinut Anna Helenius osoittaa artikkelissaan, että kanttorin työn laaja-alaisuus näyttäytyy paitsi laajana ammatinhallintana myös työajan, paikan ja tekemisen sisällön pirstaleisuutena. Moni kanttori ajattelee työnsä olevan kokonaisvaltainen elämäntapa. Heleniuksen mukaan kanttorin ammatillisessa identiteetissä hengellisen työn piirteet läpäisevät arvojen ja sitoumusten myötä kaiken tekemisen niin yksittäisissä kohtaamisissa kuin soivassakin työssä.
Kanttorin tehtävien kirjo on laaja. Katarina Engström, Veli-Matti Salminen ja Teija Tuukkanen kartoittavat artikkelissaan kanttorin työnkuvaa moniosaajana. Tämä rooli hahmottuu kanttorin työssä kahteen suuntaan. Laaja-alainen muusikkous tarkoittaa useamman instrumentin hallintaa, erilaisten musiikkityylien tuntemusta ja luovaa yhdistämistä sekä uuden materiaalin omaksumista ja harjoittelua. Toiseksi moniosaajuus tarkoittaa myös vahvaa pedagogista työotetta ja musiikin yhdistämistä osaksi työalarajat ylittävää seurakuntatyötä. Kanttorin työssä harjoittelu ja ohjelmiston etsintä vaativat osansa työajasta, mutta työkentän monipuolistuessa valmistautumisaika kapenee.
Kaija Huhtanen havaitsi tutkimuksessaan kanttorin arjesta ja pyhästä, että kanttorin ammatillinen kasvu kytkeytyy kiinteästi pyhään kontekstiin, jonka läpi omaa musiikillista ja muuta osaamista tarkastellaan. Kirkon työssä musiikin ammattilainen joutuu kasvokkain myös uskonnollisen pyhän kanssa. Huhtanen toteaa, että voidakseen toimia ammatissaan kirkon työssä kanttorilla on oltava suhde tähän pyhään. Myös Kati Tervo-Niemelän artikkelissa kanttoreiden työhyvinvoinnista nousevat esiin voimavaratekijöinä musiikin tekemisen ohella kutsumus, jumalanpalveluksen kokeminen kannattelevana sekä ihmisten kohtaaminen ja auttaminen.
Kirjan taustalla on tutkimushanke Kirkon musiikin ammattilaiseksi kasvaminen, jossa käsiteltiin laaja-alaisesti kirkon musiikin ammattilaisena kasvamisen prosessia ja sen osatekijöitä. Tutkimushanke toteutettiin vuosina 2016–2019 Kirkon koulutuskeskuksen, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian, Kirkon tutkimuskeskuksen ja kirkkomuusikoita kouluttavien oppilaitosten yhteistyönä.
