Kirjoittanut
YLE TV1-kanavalla esitetty dokumentti Tosi tarina: Nuoret hihhulit on synnyttänyt paljon keskustelua helluntailaisten piirissä.
Helluntailaiset keskustelevat, onko Nuoret hihhulit dokumentti kuvaus liikkeen arkitodellisuudesta vai reunailmiöstä, ja onko dokumentissa kysymys oman pesän likaamisesta vai sen avaamisesta.
– Jos en olisi helluntailaisesta perheestä, minusta ei ikinä olisi tullut helluntailaista, opiskelija Anna Lehmuskoski arvioi omaa suhdettaan helluntailaisuuteen dokumentissa.
Dokumentti kertoo kahdesta nuoresta, jotka etsivät identi-teettiään helluntailiikkeen vaikutuspiirissä. Viidennen polven helluntailainen Lehmuskoski pohtii liikkeestä irtautumista ja luterilainen Markus Mäenpää siihen liittymistä.
Mäenpää opiskelee Iso Kirja -opistolla, ja tulevaisuuden työmahdollisuudet helluntaiseurakunnissa riippuvat siitä, meneekö hän kasteelle. Se tuntuisi kuitenkin vain hyväksynnän hakemiselta.
Lehmuskoski puolestaan kokee, ettei hänenkään kasteensa motiivi ollut kohdallaan.
– Menin kasteelle sen takia, että äiti olisi iloinen, hän toteaa dokumentissa.
Ihanne törmää todellisuuteen
Dokumentin kuvaaminen käynnistyi viime vuoden Juhannuskonferenssissa, helluntailaisten vuotuisessa päätapahtumassa. Matkan varrella idea muuttui siten, että kuuden ihmisen sijaan kamera seuraisikin vain kahta.
Päätähdille itselleenkään ei ollut heti selvää, millaiseen rooliin he lopulta päätyisivät. Kun ohjelmaan haluttiin lisää omakohtaisuutta, Lehmuskoski joutui valinnan eteen.
– Mietin, miten muut ihmiset reagoisivat, haluaisinko jakaa näin paljon henkilökohtaisia ja kipeitä asioitani kaikille tv:n katsojille ja kestäisinkö sen, jos ajatukseni aiheuttaisivat paljon negatiivista palautetta.
Lehmuskoski valitsi avoimuuden. Hän puhuu dokumentissa syyllisyydentunteista, joita mielikuva kunnon helluntailaisesta hänessä herättää. Pikku-Anna istui rukoushuoneen penkissä värityskirjaan syventyneenä, mutta aikuinen Anna tuskailee, kun ei pysty heittäytymään hengellisiin kokemuksiin ihanteen vaatimalla tavalla.
Mäenpään näkökulma on toisenlainen, sillä hänen taustassaan helluntaiperinteet eivät paina. Itseään rauhalliseksi karismaatikoksi kuvaileva nuorukainen kaipaa yhteyttä yli kirkkokuntarajojen ja selkeyttä helluntailiikkeen teologiseen ajatteluun, joka nykyisellään on hänestä ”opillinen villi länsi”.
Keskustelu jatkuu
Dokumentin toimittaja Kirsi-Klaudia Kankaan mukaan ”dokumentin saamasta runsaasta positiivisesta palautteesta päätellen tälle puheenvuorolle oli tarvetta”. Kangas kertoi ajatuksistaan Ristin Voitossa (7/2011).
– Moni on kertonut samastuneensa päähenkilöihin tai muuten ymmärtävänsä sen sanoman. Dokumentti ei pyri olemaan kattava kuva helluntaiherätyksestä, vaan se on kahdesta nuoresta kertova subjektiivinen kehityskertomus, Kangas kuvaili lehdessä.
– Jokainen tulkitsee näkemänsä omalla tavallaan. Siitä kertoo internetissä vellonut keskustelukin. Helsingin Sanomien kriitikon tavoin uskon kaikesta huolimatta avoimuuden toimivan suvaitsemattomaksi tulkitun liikkeen imagonnostattajana, Kangas sanoi.
Ristin voitto julkaisi mielipidesivuillaan (7/2011) eri foorumeilta koottuja näkemyksiä dokumentista.
