Kylväjän työntekijä pääsi palaamaan Keski-Aasiaan. Hän huomasi käytäntöjen muuttuneen ja lattian vajoavan jalkojensa alla.
Lokakuun lopulla Lähetysyhdistys Kylväjän työntekijä pääsi palaamaan työalueelleen Keski-Aasiaan oltuaan Suomessa seitsemän kuukautta koronatilanteen vuoksi. Omaan pikkukotiin palaaminen oli mukavaa, sillä hän tunsi olevansa odotettu ja tervetullut. Ulkomainen työtoveri oli kokannut valmiiksi ruokaa.
– Pihavahti ilahtui saapumisestani ja hän oli käynyt ostamassa minulle elintarvikkeita ja vaatimalla vaati saada hakea minulle kebab-annoksen. En hennonnut laittaa tiukasti vastaan, joten minulla oli erittäin paljon syötävää. Sähköt ja internet toimivat, ja kuumaa vettä oli suihkua varten.
Paluun jälkeen aurinko on ilahduttanut ja lämpötila on pysynyt miellyttävänä. Ensimmäiset kaksi viikkoa kului karanteenissa, mikä ei onneksi ollut aivan totaalinen.
– Onnistuin käymään kerran toimistolla autokyydillä hoitamassa asioita ja tervehtimässä työkavereita. Karanteenin aikana availin laatikoita katsoakseni, mitä tänne oli jäänyt lähtiessäni. Menin kotivaran läpi katsoen ruokien päivämääriä. Olenkin nyt syönyt sitä tyhjentäen.
Verenpainemittaus vaatteiden läpi
Työntekijän työlupa- ja viisumikäytännöt olivat muuttuneet hänen poissaollessaan, ja hänelle kerrottiin, että niiden vuoksi pitää matkustaa pääkaupunkiin. Ensimmäisenä selvitettiin työlupaan vaadittavaa terveystarkastusta.
– Menin täällä pohjoisessa paikallisen toimistopäällikön kanssa paikalliseen sairaalaan. Tarkastuksessa lääkäri käski etäältä minun näyttää korvani huivin alta.Toisessa huoneessa, jossa oli jonkin verran ihmisiä, sairaanhoitaja otti minusta verenpaineen laittaen mansetin mekon ja takin päälle vaan. Sitten menimme huoneista ja kerroksista toiseen hakien papereihin leimoja ja allekirjoituksia. Tärkeät tiedot minusta olivat nimeni, isäni nimi ja ikäni.
Sairaanhoitaja otti minusta verenpaineen laittaen mansetin mekon ja takin päälle.
Myöhemmin työntekijä kuuli, että tarkastus hyväksyttiin, joten hänen ei tarvitsekaan sen vuoksi matkustaa pääkaupunkiin. Kun työlupa hyväksytään, viisumikin pitäisi järjestyä.
Keski-Aasiassa työntekijöiden on otettava aina turvallisuussäännöt huomioon, mikä rajoittaa elämää aikalailla. Uutiset väkivaltaisuuksista ovat arkipäivää. Nyt niiden lisäksi on huomioitava koronaohjeet ja huolehdittava turvaväleistä sekä liikuttaessa että työskenneltäessä toimistolla. Ihmisten ilmoilla liikkuessaan työntekijä käyttää maskia, jonka käyttö on aika vähäistä katukuvassa.
– Ostokset täytyy tehdä lähibasaarissa tai kaupoissa, joissa ei ole tungosta. Ravintola- ja kahvilakäynnit sekä kyläilyt täytyy jättää hamaan tulevaisuuteen.
Kylväjän työntekijä ei ole päässyt matkustamaan kaupunkiin, jossa hänen työpaikkansa sijaitsee. Niinpä hän ei tiedä, mitä kaikkea työssä on tapahtunut.
– Olen pystynyt olemaan yhteydessä ulkomaille ja työpaikalle internetyhteyksin, vaikka yhteydet eivät ole aina taattuja. Täällä on sähkökatkoksia ja internet ei aina toimi. Toivottavasti pääsen mahdollisimman pian lentämään kaupunkiin ja tapaamaan kollegojani.
Kun kaakeli katoaa jalkojen alta
Haasteista huolimatta työntekijästä huokuu huumori.
– Yhtenä iltana olin pesuhuoneessani, kun yhtäkkiä kaakelilattia romahti altani ja painuin kohti syvyyksiä, onneksi vain noin puoli metriä. Pystyin heti kiipeämään ylös, eikä tullut naarmuakaan. Onneksi en tipahtanut mihinkään likakaivoon!
Koska myös wc sijaitsee kylpyhuoneessa, hän ei voinut käyttää sitä, ennen kuin lattia oli korjattu ja varmistettu, ettei lattia romahda jostain toisesta kohtaa.
– Pihanaapurini ei ollut vielä tullut, joten saatoin käyttää hänen vessaansa.
Kylpyhuoneremontissa lattian täytteeksi kärrättiin hiekkaa olohuoneen kautta. Työntekijä sulloi kaikki tavaransa yhteen pikkuhuoneeseen, jonka keskellä hän nukkui lattiapatjalla remontin ajan. Lattia saatiin korjattua.
Remontin tarvetta hän on havainnut muuallakin: vanhassa pihamuurissa on kohta, joka on sateen tullessa romahdusvaarassa.
– Tarkoituksena on, että kohta korjataan ja vanha muuriaines laitetaan vanhaan kaivoon, joka on aivan lähellä keittiön oveani. Toivottavasti asia hoituu ennen romahdusta. Ja toivottavasti kaivo ei romahda.
Pihanaapurin palattua maahan naapurukset ovat istuskelleet yhteisellä pihalla. Muutoinkin sosiaaliset suhteet ovat lämmenneet poissaolosta johtuneen tauon jälkeen.
– Kerran pysähdyin juttelemaan kodin lähellä sijaitsevan kauppakojun kauppiaan kanssa. Oli kiva taas nähdä! Hän oli kuulemma miettinyt, että mitähän pihanaapurilleni ja minulle oli tapahtunut.
Vaikka kahviloihin ei voi mennä, työntekijä iloitsee, että ne ovat toiminnassa. Elämä on löytänyt uomansa uudessa normaalissa, tässä ja nyt.
– Kun on lennon aika työpaikkakaupunkiin, sitten taas täytyy laittaa koti teloilleen. Toimistossa alkaa jo olla sen verran kylmä, että villasukat täytyisi laittaa jalkaan. Kotona ne ovatkin jo. Täällä on tosi kiva olla!
