Kirjoittanut
”Aloin pelätä ihmisiä. Koskaan ei tiennyt, mitä olisi tulossa, ja aloin jo edeltävä iltana pelätä tulevaa työpäivää”, kertoo työpaikkakiusaajan uhriksi joutunut seurakunnan työntekijä.
Työpaikkakiusaamista esiintyy Suomen seurakunnissa yhtälailla kuin muissakin töissä. Kiusatuksi joutuneet kertovat kokemastaan:
”Olin innoissani. Työ pohjautuisi minulle merkittäviin arvoihin, tekisin maailman tärkeimpää työtä. Sen myöntäminen, että arki tuossa seurakunnassa olikin jotain aivan muuta, tuntui murskaavalta. Oli vaikea tunnustaa edes itselleen olevansa kiusattu. Koin sen myös henkilökohtaisena epäonnistumisena”
”Kiusaaminen alkoi, kun en eräässä seurakunnassa toiminut silloisen työtoverini mielen mukaisesti. En kuitenkaan voinut toimia vastoin sydämeni ääntä tai vakaumustani. Olin aiemmin työskennellyt monenlaisten ihmisten kanssa ja saanut työstäni hyvää palautetta. Nyt en kelvannutkaan omana itsenäni. Ammattitaitoni ja persoonani mitätöitiin, pätevyyteni kyseenalaistettiin ja se mitä sanoin ohitettiin. Ahdistuin, enkä jaksanut enää tehdä töitäni kunnolla. Itkin paljon. Niissä olosuhteissa aloin muuttua itsekin sellaiseksi, jollainen en tahtonut olla.”
”Kuvittelin, että Raamatun arvomaailma tavoittaisi myös arkipäiväisen työelämän ja sen miten kohtelemme toisiamme työtovereina. Yksi perusajatuksistahan on se, että jokainen ihminen on tärkeä, Jumalan luoma yksilö, jota pitää kohdella arvokkaasti ja hyvin. Siksi seurakunnassa tapahtuva kiusaaminen tuntui erityisen väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.”
Erityisen epäreilulta tuntui kuulla, että minusta puhuttiin pahaa myös työyhteisön ulkopuolelle, seurakuntalaisille.”
Taakka kasvaa pala palalta
Henkinen väkivalta voi alkaa vähitellen, pienistä asioista. Teot saattavat näyttää yksittäisinä niin pieniltä, ettei niistä edes kehtaa kertoa kenellekään. Kun niistä kuitenkin tulee enemmän sääntö kuin poikkeus, uupumus ja arvottomuuden tunne saattavat ylittää sietokyvyn rajat äkistikin. Silloin tilanne tuntuu jo niin toivottomalta, ettei muutoksen vaatimiseen löydy enää voimia.
”Kiusaaminen alkoi salakavalasti ilman varoituksia. Oli juoruihin perustuvia olettamuksia, henkilökohtaisiin asioihini puuttumista, nimittelyä ja huutamista. Minun annettiin ymmärtää olevani väärällä tavalla hengellinen, ja että omista ajatuksista olisi parempi olla hiljaa. Erityisen epäreilulta tuntui kuulla, että minusta puhuttiin pahaa myös työyhteisön ulkopuolelle, seurakuntalaisille.”
”Koin, että minua painostettiin siinä, mitä mieltä saan olla, keistä saan pitää ja keitä minun pitäisi inhota. Työtoverini oli mielialoiltaan arvaamaton, ja hänen puheensa ja käytöksensä niin ristiriitaisia, että en tiennyt enää kehen voin luottaa. Aloin pelätä ihmisiä. Koskaan ei tiennyt, mitä olisi tulossa, ja aloin jo edeltävä iltana pelätä tulevaa työpäivää. Päivä kun saattoi mennä totaalisesti pieleen jostain minun tietämättäni tekemästä virheliikkeestä. Pelkäsin, enkä enää uskaltanut reagoida ja toimia omana itsenäni.”
Kiusaamiseen kietoutuu selittämätön häpeän tunne. Työntekijä saattaa kokea tekevänsä väärin, jos kertoo kiusaamisesta muille, vaikka järki sanoisikin, ettei totuuden kertomisessa ole mitään väärää. Kiusaaminen ei kuitenkaan lopu vaikenemalla. Jos siihen ei puututa eikä kiusattu saa apua, voi lopputuloksena olla, että hän uupuu totaalisesti ja lopulta irtisanoutuu. Jos kierre jatkuu, saattaa irtisanoutuneen tilalle valittu työntekijäkin löytää pian itsensä samasta tilanteesta.
Kiusaamisen seuraukset ovat vakavia. Se saattaa pahimmillaan johtaa henkiseen ja fyysiseen sairastumiseen, lamaantumiseen ja mielen murtumiseen, jopa itsemurhaan. Hengellisesti ajateltuna kiusaaminen voi johtaa uskonkriisiin, katkeroitumiseen ja jopa uskosta luopumiseen.
”Tunsin olevani yksin ja jatkuvan uhan alla. Itsetunto alkoi murentua, oma osaaminen ja oma paikka maailmassa alkoivat hävitä, oman tarpeellisuuden tunne katosi. Henkinen väsymys oli niin voimakasta, että se alkoi vaikuttaa koko perheeseeni. Aloin syyllistää tilanteesta myös itseäni, kun en ollut ymmärtänyt toimia töissä niin, ettei tilanne pahene.”
Henkiseen väkivaltaan pelätään puuttua
Työpaikkakiusaaminen on useimmiten koko työyhteisön ongelma. Suurella todennäköisyydellä mikään ei muutu, jos ajatellaan tilanteen hoituvan sillä, että kiusattu lähetetään yksin työterveyshoitajan luokse. Koko työyhteisössä olisi tehtävä muutoksia.
Edes esimiehet eivät uskaltaneet puuttua lähes silmiensä alla tapahtuvaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.”
”Kiusaamista oli siinä seurakunnassa katsottu vuosia läpi sormien. Kun ihmettelin miksi niin oli, minua kehotettiin vain sietämään tilannetta, kun ei se kuitenkaan miksikään muuttuisi. Minua suututti. En halunnut tottua siihen, että ihmistä saa mitätöidä ja arvostella, eivätkä työyhteisön säännöt koskekaan kaikkia työntekijöitä. Edes esimiehet eivät uskaltaneet puuttua lähes silmiensä alla tapahtuvaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.”
Joskus käy niin, että työtoveri havaitsee kiusaamisen, mutta ei uskalla puuttua siihen, jottei joutuisi itsekin kiusatuksi. Pelon ilmapiiri leviää. Erityisen hankalaa työpaikkakiusaamisen selvittäminen on, jos se kätkeytyy täysin laillisten toimintatapojen taakse. Kiusattu kokee tulleensa kiusatuksi, mutta ei pysty osoittamaan sitä.
”Minun vastuullani oleville ennalta sovituille asioille ei yllättäen ollutkaan toiminnassa tilaa, vaan ne sivuutettiin. Työmotivaationi katosi samaan tahtiin, kuin mahdollisuudet tehdä omannäköistä työtä kapenivat.”
”Sanojani ja tekojani vääristeltiin, ja siksi minuun ei enää luotettu. Jouduin puhutteluun, sain minua arvostelevan kirjeen ja työtäni vaikeutettiin monin tavoin. Minua alettiin pitää häirikkönä. En oikeasti ollut sellainen. Esimies järjesti minulle henkilökohtaisen työnohjauksen. Henkinen väkivalta minua kohtaan jatkui.”
”Osa ongelmaa siinä seurakunnassa oli heikko johtajuus, kukaan ei oikein johtanut ketään, ja siksi tämäkin asia sivuutettiin. Nyt ymmärrän yhä paremmin, että kipeisiinkin asioihin on uskallettava puuttua ja hyviä johtajia tarvitaan.”
Kuka muka kirkossa kiusaa?
Vuonna 2014 tehdystä julkisen alan työhyvinvointitutkimuksesta ilmenee, että haastatelluista kirkon työntekijöistä 13 % oli kokenut viimeisen vuoden aikana epäasiallista kohtelua tai henkistä väkivaltaa esimiehen tai työtoverin taholta useita kertoja. Lisäksi 14 % kertoi kokeneensa vastaavaa kuluneen vuoden aikana kerran. Kunnan työntekijöistä vastaavat luvut olivat 11 % ja 15 %.
Kiusaaminen voi ilmetä esimerkiksi mitätöintinä, uhkailuna, huutamisena, painostuksena, nöyryyttämisenä, seksuaalisena häirintänä, valheellisen tiedon levittämisenä tai kohtuuttomien töiden teettämisenä. Kiusattu saatetaan leimata mielenterveysongelmaiseksi tai hänet voidaan eristää työporukasta.
Jokainen työntekijä joutuu joskus epäreiluihin tilanteisiin, mutta kiusaamista on se, jos epäasiallinen kohtelu tai häirintä on jatkuvaa. Myös työpaikan esimies, joka antaa kiusaamisen jatkua saatuaan siitä tiedon, katsotaan työturvallisuuslain nojalla syylliseksi. Työpaikkakiusaajan tai kiusaamisen sallivan esimiehen voidaan katsoa syyllistyneen esimerkiksi työturvallisuusrikokseen, työsyrjintään tai vammantuottamukseen. Seurakuntatyössä esiintyvää työpaikkakiusaamista on vuonna 2016 käsitelty hovioikeudessa asti.
*Kommentit on saatu haastattelemalla lähivuosina ev.lut. kirkon eri seurakunnissa tai kristillisissä järjestöissä työskennelleitä henkilöitä.
*Työhyvinvointitutkimus: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content31D887
Teksti on julkaistu Elämä-lehdessä.
