Kirjoittanut
Koronapandemia on tarjonnut kirkkokunnalle mahdollisuuden laajentaa yhteistyötä viranomaisten kanssa: Yhdessä autetaan muun muassa väkivallan uhreja ja kadulle hylättyjä lapsia.
Ugandan hallitus julisti keväällä maahan rajun sulkutilan koronan vuoksi. Se on jatkunut jo monta kuukautta. Syyskuun lopussa kirkkoja ollaan avaamassa, mutta niihin pääsee kerrallaan vain rajoitettu määrä ihmisiä.
– Emme ole pitkään aikaan pystyneet kokoontumaan kirkoissa. Tällä hetkellä kuitenkin elossa säilyminen on kaikkein tärkeintä. Ihmisten täytyy saada tietää, miten he voivat suojella itseään ja muita koronalta. Muuten emme voi kokoontua kirkkoihin sen jälkeenkään, kun sulkutila päättyy, Ugandan helluntaikirkon piispa Charles Bagonza korostaa.
Ugandan helluntaikirkko on yhteistyössä Fidan kanssa levittänyt tietoa koronasta, jakanut suojavarusteita ja toimittanut ruokaa vammaisille sekä muille haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille.
Turvaa väkivallan uhreille
Suurin osa ugandalaisista saa päivittäiset uutisensa radion tai matkapuhelimen kautta.
– Jos et pääse kirkkoon, se voi tulla kotiisi radion kautta, Bagonza kertoo.
”Tärkeä viesti menee poliisin ja kirkon yhteistyön kautta koteihin: apua on saatavilla ja yksin ei tarvitse jäädä.”
Kirkko tuottaa radioon perheille suunnattua keskusteluohjelmaa. Sen tekemisessä ovat mukana useat tunnetut henkilöt. Yksi heistä on ylikonstaapeli Agnes Okidi Masindin poliisin lastensuojeluosastolta. Tärkeä viesti menee radion kautta koteihin: apua on saatavilla ja yksin ei tarvitse jäädä.
Koronapandemia on lisännyt perheiden pahoinvointia. Kun köyhyys lisääntyy, ryöpsähtävät myös päihdeongelmat. Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ja raiskaukset ovat lisääntyneet. Radio-ohjelman ansiosta monet ihmiset ovat ottaneet yhteyttä poliisiin ja kirkkoon. Masindin poliisi tutkii kuukausittain keskimäärin 45 tällaista tapausta.
– Ennen pandemiaa meille tuli noin 30 ilmoitusta kuukaudessa, mutta tapaukset ovat huolestuttavassa kasvussa. Lapsia on myös hylätty kaduille, kun ongelmat perheissä ovat kärjistyneet, Agnes Okidi kuvailee.
– Ennen tätä sulkutilaa uhrit pääsivät poliisiasemalle ilmoittamaan rikoksista ja pystyimme auttamaan heitä eteenpäin. Nyt julkinen liikenne on pysähdyksissä ja iltaisin ei saa liikkua ulkona. Ihmiset eivät pääse liikkumaan, eivätkä mitkään palvelut toimi. Meillä ei ole tarjota uhreille turvakotia, joten saatamme majoittaa heitä täällä poliisiasemalla, jotta he eivät joutuisi lähtemään yön selkään, Okidi kertoo.
Kirkko on välittänyt Masindin kylien asukkaille tietoa saatavilla olevista palveluista, ja vapaaehtoistyöntekijät ovat kiertäneet perheiden luona keskustelemassa. Charles Bagonza kertoo, että yhteistyö viranomaisten kanssa on ollut luontevaa.
– He tarvitsevat apuamme ja ovat siitä kiitollisia. Työskentelemme yhdessä monen eri viranomaistahon kanssa. Teemme sen, mitä pystymme, ja jos emme pysty tekemään jotain, ohjaamme asian toisaalle, Bagonza kuvaa.
Minusta on tullut kaikkien – ei vain seurakuntalaisten – pastori tämän kriisin myötä.
– Korona-aika ei ole ollut helppoa kirkollemme. Se on kuitenkin meille mahdollisuus, ei este. Jotkut kirkot ovat itkeneet ja valittaneet, mutta me olemme nähneet kriisin tarjoamat mahdollisuudet. Tuemme ihmisiä ja mietimme, miten voisimme käsitellä haasteet yhdessä. Minusta on tullut kaikkien – ei vain seurakuntalaisten – pastori tämän kriisin myötä, sanoo Bagonza, joka on jo lähes 20 vuotta työssään pastorina pyrkinyt edistämään lasten ja perheiden hyvinvointia.
Ugandan helluntaikirkon (Pentecostal Churches of Uganda, PCU) perustivat suomalaiset ja norjalaiset lähetystyöntekijät yhdessä ugandalaisten kristittyjen kanssa vuonna 1984. Nykyään PCU:lla on 800 paikallisseurakuntaa eri puolilla Ugandaa ja se toimii monilla sektoreilla. Kokonaisvaltainen avustustyö on tärkeä osa kirkkokunnan työtä. Fida on tehnyt yhteistyötä kirkkokunnan kanssa sen perustamisesta lähtien.
Teksti: Hannu Happonen ja Milla Suonio
