Kirjoittanut
”Ukrainan kriisin uskonnollisia ulottuvuuksia ei juurikaan tunneta, mutta ne ovat tärkeä kriisin osatekijä”, totesi Ukrainan ortodoksisen kirkon kansainvälisten suhteiden johtaja arkkipiispa Ilarion vieraillessaan Suomessa vuonna 2015.
”Venäjä kastettiin”, kun prinssi Vladimir Kiovalainen johdatti ruhtinaskuntansa kasteelle Dnepr-joessa vuonna 988. Siitä lähtien Ukrainan ja Venäjän syvä sidos on ollut osa venäläistä kulttuuria.
Konstantinopoli sortui muslimijoukoille 1452. Venäjän hallitsijaksi 26 vuotta sen jälkeen noussut Iivana III Suuri pyrki siirtämään Venäjälle Konstantinopolin perinnön, Bysantin kaksipäisen kotkan tunnuksen ja tsaarin, eli keisarin, tittelin, olihan hän nainut Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären. ”Pyhä Venäjä” otti kantaakseen messiaanisen erityistehtävän maailmassa.
Neuvostoliiton aikana Moskovan patriarkaatti kuitenkin joutui kommunistien käskyvallan alle. Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-91, ja marxismi-leninismi romahti, uusi valtiojohto tarvitsi ortodoksikirkon apua rakentaakseen kansallismielisyyttä, uutta Venäjää. Luostareita ja kirkkoja alettiin entisöidä ja rakentaa valtion tuella. Kirkko säilyi valtion politiikan alaisena.
Sen sijaan Ukrainassa ajettiin uskonnollista itsenäistymistä Moskovan määräysvallasta. Moskovan patriarkaatin alaisuudesta irtautuneet ortodoksiseurakunnat muodostivat 1990 Kiovan patriarkaatin. Moskovan patriarkaatti ei niiden itsenäistymistä hyväksynyt, joten kansainvälinen ortodoksikirkkojen yhteisökään ei voinut sitä hyväksyä.
– Ukrainan kriisin uskonnollisia ulottuvuuksia ei juurikaan tunneta, mutta ne ovat tärkeä kriisin osatekijä, totesivat Ukrainan ortodoksisen kirkon kansainvälisten suhteiden johtaja arkkipiispa Ilarion ja varajohtaja piispa Kyrion vieraillessaan Suomen eduskunnassa vuonna 2015.
Ukrainassa toimi silloin kolme eri ortodoksista kirkkoa. Suurin oli Ukrainan ortodoksinen kirkko Kiovan patriarkan alaisuudessa, johon Ilarionin mukaan identifioitui 16 miljoonaa ukrainalaista. Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksikirkko käsitti kahdeksan miljoonaa ukrainalaista ja miljoona ortodoksia kuului Ukrainan autokefaaliseen ortodoksikirkkoon.
– Ennen olivat ortodoksien määrät toisin päin Moskovan ja Kiovan alaisten kirkkojen kesken, mutta nykyään Kiovan patriarkaatissa on puolet enemmän väkeä, arvioi arkkipiispa Ilarion. Hänen mukaansa Moskovan patriarkaatti ajoi Putinin poliittisia päämääriä.
Moskovan alaisen kirkon seurakunnista suurin osa keskittyy Donetskin, Luhanskin ja Krimin alueille.
Kiovan patriarkan alainen kirkko korosti ukrainalaista identiteettiä ja käytti liturgioissa ukrainan kieltä, kun Moskovan alainen kirkko käytti kirkkoslaavia.
– Moskovan alaisen kirkon seurakunnista suurin osa keskittyy Donetskin, Luhanskin ja Krimin alueille, totesi arkkipiispa Ilarion.
Hän arvioi, että jos Ukrainassa olisi ollut vain yksi ortodoksikirkko, sota ei 2014 olisi edes syttynyt.
– Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka voisi auttaa yhdistymisessä, mutta ilman kansainvälistä poliittisten johtajien painostusta ja tukea hänen on vaikea toimia tässä asiassa, katsoi arkkipiispa Ilarion Suomen-vierailullaan 2015. Vieraat oli Suomeen kutsunut First Step Forum -järjestö, joka pyrkii edistämään rauhaa maiden ja uskontokuntien kesken.
Kiovan patriarkaatin pyrkimykset saada poliittista tukea yhdentyneen Ukrainan ortodoksikirkon rakentamiseksi johtivat lopulta tulokseen. Suuressa yhdistymiskokouksessa 15.12.2018 Ukrainan kolme ortodoksikirkkoa yhdistyivät yhdeksi Ukrainan ortodoksikirkoksi johtajanaan metropoliitta Epifani.
Pian sen jälkeen, 6.1.2019 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus myönsi Ukrainan kirkolle autokefaalisen kirkon aseman, eli se itsenäistyi lopullisesti Moskovan patriarkaatin alaisuudesta.
Moskovan patriarkaatti katkaisi silloin ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin yhteydessä oleviin ortodoksisiin kirkkoihin.
Moskovan patriarkaatti yrittää Putinin politiikan ohjauksessa tehdä itsestään ortodoksisen maailman johtajaa.
Ehtoollisyhteyden katkettua on kyse eri kirkkokunnista. Moskovan patriarkaatti onkin aloittanut maailman laajuisen ortodoksikirkon hajottamisen. Se muun muassa ”adoptoi” viime joulukuussa alaisuuteensa 102 piispaa ja pappia Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatista.
Ukrainan kriisillä on siten paitsi valtavat poliittiset, myös suuret uskonnolliset seuraukset. Moskovan patriarkaatti yrittää Putinin politiikan ohjauksessa tehdä itsestään ortodoksisen maailman johtajaa ja ekumeenisen patriarkaatin kilpailijaa.
Suomessa ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alainen, eikä Suomesta ole helppo löytää tukea Moskovan patriarkaatin linjalle.
