Kirjoittanut
Sodan syttymisessä harvoin saattaa nähdä positiivista. Useimmiten raa’an taistelukeskeinen kuva peittää sen vähäisenkin toivonliekin, joka tuohuksessa heikosti lepattaa.
Ukrainassa esimerkiksi sen, että Kansallisen ykseyden päivänä 16.2.2022 maan kaikki kirkot ja uskokunnat rinta rinnan kantoivat rukousta rauhan puolesta tuhatvuotisessa Sofian katedraalissa. Ja sen, että piiritetyn Kiovan luolaluostarin maanalaiset tilat ovat auki pommisuojina käytettäviksi.
Heti Venäjän invaasion alettua myös ortodoksien runsas kolmekymmenvuotinen skisma eli hajaannus väistyi sivummalle.
Katoliseen kirkkoon kuuluvat ortodoksit, so. uniaatit, pois lukien kolmen kirkkokunnan, Moskovan Patriarkaatin alaisen Ukrainan autonomisen ortodoksisen kirkon, 6.1.2019 autokefalian saaneen Ortodoksisen Kirkon Ukrainassa ja Kiovan Patriarkka Filaretin jälleen kesällä 2019 julistaman Kiovan Patriarkaatin johtajat puheissaan rukoilivat rauhaa ja sotilaiden puolesta sekä jumalallista johdatusta yhteisymmärrykseen. ”Venäläinen maailma” -ideastaan tunnettu Moskovan Patriarkka Kirill lausui myötätuntonsa kaikille tragedian koskettamille, vetosi siviiliuhrien välttämiseksi ja kehotti kirkkoaan rukoilemaan pikaisen rauhan puolesta.
Huokauksista huolimatta pimeyden voimiltakaan ei vältytä: Rivnessä on perättömästi huhuttu Moskovan alaisen kirkon kätkevän taisteluvarusteita, pyhäköt rintamien läheisyydessä ovat kärsineet tulituksessa, ja kuin toisintona 1980- ja 1990-luvun vaihteesta uniaattien väitetään kaapanneen Moskovan alaisia pyhäkköjä.
Skisman perusasetelma näkyi yhä siten, että Ukrainan Moskovan alainen metropoliitta Onufri oli sävyisä ja kaksikielinen. Ortodoksisen Kirkon Ukrainassa metropoliitta Epifany uhkui puolustustahtoa, kun taas Filaret siteerasi kansallishymniä ”sielun ja ruumiin antamisesta vapautemme edestä”.
Tärkeintä ovat nöyrät anomukset rauhan puolesta
Tätä kirjoitettaessa 1.3. iltana yksi murhe muiden ylitse käy saarretussa Kiovassa. Yhteisen rukouksen paikka, Sofian katedraali, ei ole turvassa pommituksilta, vaikkapa vain ammusten vikojen vuoksi. Ukrainan kirkkojen ja uskojen neuvosto vetosi sekä Venäjän poliittiseen johtoon että kansainväliseen yhteisöön ohjusiskujen, samoin kuin koko aggression, lopettamiseksi.
Kirkot tukevat kotinsa jättämään joutuneita pakolaisia, siviilejä sotatoimialueella sekä sotilaita rintamilla. Paitsi sotilaallisesti myös inhimillisesti materiaaliapu on Ukrainalle olennaista, mutta tärkeintä ovat nöyrät anomukset rauhan puolesta. Metropoliitta Onufria mukaillen, hartaasti rukoilkaamme, ettei yksikään toista surmaisi, vaan häntä lähimmäisenä rakastaisi.
Nico Lamminparras
Kirjoittaja on sotatieteilijä ja entisten neuvostotasavaltojen konflikteihin erikoistunut väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
Ukrainan hymni
Ще не вмерла України (Tšubinski)
Viel’ on vapaa Ukrain’
Viel’ on vapaa Ukrain’,/ ja täysi arvoss’.
me veljinä ain’,/ kerran onnen auvoss’.
Vihurit viimein poissa,/ paenneet kuin virrat.
maan kaikis sopukoissa,/ me taasen herrat.
Sielu, ruumis menköön,/ hinnaks’ vapautemme.
kaik niin nähköön,/ kasakoist’ on veremme.
Käännös: Nico Lamminparras 23.8.2020
