”Olimme varautuneet auttamaan Kiovaan tulevia hätään joutuneita ihmisiä, mutta nyt sota onkin ihan lähellä”, kertoo Puhovan baptistiseurakunnan pastori Kiovasta.
Ukrainassa on vallinnut sotatila toista päivää Venäjän hyökättyä maahan. Tamperelainen Hannele Rantanen, joka on Kiovassa toimivan Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan ystävyysseurakunnan, Puhovan baptistiseurakunnan yhdyshenkilö, on saanut seurakunnalta tuoreita kuulumisia Kiovan kristittyjen tilanteesta. Hän korostaa, että tiedot ovat yksittäisiltä ihmisiltä, eivät siis virallista kautta saatuja. Myös Tampereen Vapaakirkkoseurakunnasta on oltu yhteydessä ystävyysseurakuntaan.
Rantasen vävy on kotoisin Kiovasta, joten tilanne siellä koskettaa perhettä erityisesti.
– Vävyni veli lähetti minulle eilen videon, jossa näkyy, kuinka Venäjän joukot lähestyvät Kiovaa. Lähetin sen myös lähetysjohtaja Nanna Rautiaiselle.
Itä-Ukrainassa kristittyjen tilanne on ollut vaikea jo kahdeksan vuotta, eli vapaakristillisten suuntausten edustajia pidetään amerikkalaisvaikutteisina ja siksi vihollisina. On tiedossa, että siellä on vuosien varrella jopa tapettu pastoreita.
– Nyt, kun sota on jatkunut Ukrainassa toista päivää, kaikki ovat saamieni tietojen mukaan samassa veneessä: vapaakristilliset, ortodoksit ja ei-kristityt, Rantanen kertoo.
Kiovalaiset pommisuojissa
Rantasen saamien tietojen mukaan kehotus kaikkien 18–70-vuotiaiden miesten ilmoittautumisesta maanpuolustustehtäviin on herättänyt levottomuutta. Monet kristityt haluavat palvella aseettomina, jos käsky käy.
– Varsinkin niissä perheissä, joissa on alaikäisiä lapsia, pelätään, että miehet joutuvat lähtemään palvelukseen. Siksi näiden perheiden miehet eivät paljon liiku ulkona, koska pelkona on, että heidät ”napataan” sieltä palvelukseen.
Puhovan baptistiseurakunnan pastori on kertonut, ettei tällaiseen tilanteeseen ollut osattu varautua.
– Olimme varautuneet auttamaan Kiovaan tulevia hätään joutuneita ihmisiä, mutta nyt sota onkin ihan lähellä. Nelisenkymmentä seurakuntalaista vietti yön pommisuojassa tai talon kellarissa, jos varsinaista pommisuojaa ei ole. Sinne on viety patjoja ja ruokaa, Rantanen selittää.
Kaksi seurakuntaan kuuluvaa perhettä asuu lähellä sotilaslentokenttiä, ja sieltä on kuultu räjähdyksiä. Sotatilanne on päällä, ja kaupungin yllä kaartelevat helikopterit.
Rukoilkaa puolestamme!
– Kaupunkilaiset ovat epäuskoisia: he eivät voi käsittää, että tällaista voi tapahtua. He luulivat, että tapahtumien keskipiste olisi itäisen Ukrainan alueella, Rantanen kiteyttää.
Jotkut seurakuntalaisista ovat poistuneet maasta tai yrittäneet poistua. Tiet alkavat olla niin tukossa kaupungeista pakenevien ihmisten autojonoista, että helppoa se ei ole. On tullut tietoja myös ryöstöyrityksistä.
– Kun autojono seisoo, se on helppo saalis. Kaikkihan tietävät, että lähtijät ovat ottaneet mukaansa arvokkaimman omaisuutensa.
Ihmisten reaktiot vaihtelevat, mutta päällimmäisiä tunteita ovat hämmennys ja huoli, pakokauhukin. Hämmennystä herättää myös tiedottamisen ristiriitaisuus: ei tiedetä, mihin voi luottaa. Maan hallitus yrittää kohottaa taistelumieltä samalla kun muualta tulee toisenlaista tietoa. Räjähdysten äänet ja ilmatilassa lentävät lentokoneet ja helikopterit ovat kuitenkin todellisuutta.
– Kaikkien viesti ulkomaailmalle on: Rukoilkaa! Sen te voitte tehdä puolestamme.
