Kirjoittanut
Katoliseksi tasan 30 vuotta sitten kääntynyt Timo Soini on ulkoministerinä hallituksessa, jota johtaa uskova pääministeri. Voisiko Soini kuvitella rukoilevansa Sipilän kanssa ennen tärkeää päätöstä?–Voisin kuvitella, mutta ei olla rukoiltu.
Elettiin aurinkoista kevättä vuonna 1978, kun roomalaiskatolinen kirkko sai ensimmäisen puolalaisen paavinsa. Johannes Paavali II korosti ihmisoikeuksia sekä maailmanrauhaa ja vastusti totalitarismia sekä naispappeutta.
Valkoisen savun noustessa Sikstiiniläiskappelin piipusta nuoren Timo Soinin sydämessä muljahti. Jo ennen paavin valintaa hän oli kirjoittanut kouluaineensa joko politiikasta tai uskonnosta. Nuorukaisella oli ehdottomia mielipiteitä molemmista.
Nyt Kaitaan lukiolainen Espoon Iivisniemestä oli myyty. Kesäloman häämöttäessä Vatikaaniin oli valittu kirkon pää, joka sanoi julkisesti samoja asioita, joista lukiolaispoika kirjoitti lähinnä äidinkielenopettajalleen.
1980-luvun jälkipuoliskolla Suomessa keskusteltiin kiivaasti naispappeudesta. Evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, Kirkolliskokous, oli hyväksynyt naisten asettamisen pappisvirkaan. Johannes Paavali II julisti pappeuden olevan katolisen kirkon erehtymättömän opetuksen mukaan olevan varattu yksinomaan miehille.
– Vaikka liityin katoliseen kirkkoon vasta 1988, välitön syy oli naispappeuden hyväksyminen. Ajattelussani tapahtui sellainen, että pidän sitä apostolisen seurannan vastaisena enkä voi sitä hyväksyä, sanoo Timo Soini aurinkoisena toukokuisena aamuna vuonna 2018 vieraillessaan Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä katoliseksi kääntymisen juhlapäivänään.
Ei Soinin kristillisyys kuitenkaan paavin valinnasta alkanut. On kurkotettava kauemmas. Lapsuuden kodissa luettiin iltarukous joka ilta ennen nukkumaan menoa. Jumalasta sai puhua. Ja puhuttiin.
– On vanhempien velvollisuus antaa lapselle mahdollisuus. Se ei ole tuputtamista, se on lempeätä ohjaamista. Se oli minulla matkassa mukana, kuvailee ylihuomenna keskiviikkona 56 vuotta täyttävä ulkoministeri.
”Ei sellainen usko, joka relativisoidaan, josta viedään pyhyys ja mystisyys ja armo pois, anna mitään.”
Kouluikäisenä Timo Soini luki Ranskan poliittiseen oikeistoon kuuluneen Georges Bernanosin romaanin Maalaispapin päiväkirja. Kirja pohtii kaitselmusta ja armoa, mutta myös porvariston ja köyhälistön asemaa ja eturistiriitoja. Kirja arvostelee äärioikeistolaisuutta ja fasismia. Mutta ei Rooman kirkkokaan Bernanosin kritiikiltä säästy.
– Ajattelin, että miten voi olla satoja kristillisiä kirkkoja, kun Kristus on perustanut vain yhden. Sieltä se sitten kumpusi, sekä innostus että kiukku ja kiivaus – ja kyllä se kulutti. Mutta myöskin armon käsite on siinä tärkeä. Ettei uskonto ole suorittamista, se on armoa, kuvailee Soini nuoruuden painiaan kirjojen ääressä.
Sitten puhui paavi Johannes Paavali II.
– Paavi uskalsi sanoa kommunismista, ateismista, abortista, elämän pyhyydestä, eutanasiasta ja tämän tyyppisistä asioista suoraan, mutta armollisesti. Oppi pitää olla. Mitä on opetettavaksi annettu, se pitää opettaa, mutta ihmistä pitää armahtaa, ymmärtää ja kantaa. Paavi teki niin, Soini sanoittaa Rooman kirkon kutsua.
– Mutta se on kova prosessi, kun olet Suomessa ja luterilainen.
Kiivauden, suorasanaisuuden ja vastavirtaan uimisen teitä Soini on seurannut uskonnon lisäksi toisen intohimonsa, politiikan, parissa. Hän liittyi Pekka Vennamon johtamaan Suomen maaseudun puolueeseen 16-vuotiaana.
– Kun politiikassa sekaannuin SMP:hen, niin ajattelin, etteikö mikään normaalihomma kelpaa minulle. Täytyykö joka asiassa olla niin erikoinen ja erilainen.
Soini on pohtinut vakaumuksen olemusta, periaatteista kiinni pitämistä – ja omien periaatteidensa julkituontia. Ei vain politiikassa vaan myös uskonnossa. Hän on sanonut julkisesti, ”ettei voi sietää nössöilyä uskonasioissa”.
– Opista ei voi tinkiä. Se mikä kirkolle on annettu tehtäväksi, on julistettava. Ihmisen ei pidä mukautua maailman opin tuulien mukaan, kuten nyt hyvin pitkälti tapahtuu. Mutta ei Kristus täydellisiä lähtenyt pelastamaan vaan syntisiä. Missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi. Se pitäisi uskoa.
Soinin mukaan suomalaisessa kristillisyydessä syntiä ei uskalleta enää sanoa synniksi, ”sitä liudennellaan”.
– Minun mielestä paimenet eivät vain voi niin tehdä. Eikä sellainen usko, joka relativisoidaan, josta viedään pyhyys ja mystisyys ja armo pois, anna mitään.
Suomessa kristillisyys tarkoittaa tavallisesti evankelis-luterilaista kirkkoa, jonka Soini jätti nuorena aikuisena. Se on 70 prosentin kristillisyyttä, jos mittana käytetään jäsenmäärää. Katolisella kirkolla on Suomessa 14.000 jäsentä. Prosentuaalisesti sen osuus jää murto-osaan jopa Soinin nykyisen puolueen, Sinisten, gallup-kannatuksesta. Se on puolentoistaprosentin luokkaa.
Mutta ei sotketa uskontoa politiikkaan. Kysytään sen sijaan, onko Soinin liudennetun kristillisyyden kritiikissä viesti luterilaiselle enemmistökirkolle. Onko se menettänyt suolansa, käynyt mauttomaksi? Mikä olisi Soinin viesti tulevalle evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispalle Tapio Luomalle, joka asetetaan arkkipiispan virkaan Turun tuomiokirkossa tulevana sunnuntaina.
”Uudelle arkkipiispalle sanon, että pysy kiinni totuudessa, kun kerran totuuden tunnet.”
– Tätä olen yrittänyt kolmekymmentä vuotta vältellä. Kiusaus on hirveän suuri, mutta kun poliitikko, pitkäaikainen puolueenjohtaja ja ulkoministeri lausuu jotain kansankirkosta, vieläpä katolisena ja poislähteneenä, niin se joko ymmärretään väärin tai halutaan ymmärtää väärin, Soini kiertelee, mutta sitten vastaus tulee.
– Uudelle arkkipiispalle sanon, että pysy kiinni totuudessa, kun kerran totuuden tunnet.
Timo Soini sanoo pyrkimyksenään olevan pitää kiinni totuudesta joka päivä. Hän kertoo sen vaativan rukousta ja messussa käymistä.
– Päivittäin se asia on mielessä. On iltarukoukset tietysti ja muuta funtsimista. Kun asian ja teeman ympärillä ajatus viivähtää, se on sellaista hiljentymistä kaiken kohinan keskellä. Se on suurta luottamusta, vaikka minun, niin kuin kaikkien, elämässä on pettymyksiä ja vaikeuksia.
– Rukoukseni ei ole sellainen, että ”älä anna vaikeuksien tulla vaan anna kaiken mennä hyvin”. Se on enemmänkin niin, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Totta kai sitä toivoo, että se tahto olisi sellainen, että tässä joten kuten pinnalla pysyttäisiin. Rukous on puhetta Jumalalle, mutta meidän täytyy ymmärtää, että rukous ei muuta Jumalaa, se muuttaa sinut.
Soinin mukaan rukous tai usko eivät vie elämän haasteita pois. Sen sijaan rukous ja usko auttavat siinä, että ihminen voi kestää vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, ja hyväksyä ne.
– Voi olla, että joudut sellaisen epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, mihin ei välttämättä löydy inhimillistä selitystä. Sitä meidän ihmisten on hirveän vaikea hyväksyä, koska mehän olemme oman elämämme tärkeimpiä henkilöitä.
– Tomumaja ei kuitenkaan määrää pelin sääntöjä. Vaikka tekisi mieli.
”Rukous ei poista meidän vastuuta tehdä poliittista päätöstä.”
Soini ohella nykyhallituksessa on toinen ahkera rukoilija, pääministeri Juha Sipilä. Joulukuussa eri tahojen kristittyjä Turkuun koonneessa Kristuspäivässä Sipilä kiitti ihmisiä siitä, että hallituksen puolesta on rukoiltu.
Soini sanoo tuntevansa kiitollisuutta samasta aiheesta.
– Saan paljon palautetta, että puolestani rukoillaan silloin, kun ollut sairautta tai vastoinkäymisiä, mutta myös muuten. Tiedän, että on paljon niitä maan hiljaisia, jotka eivät koskaan lähetä sähköpostia, eivätkä soittele tai tekstaile. Mutta sellaisen jotenkin vaistoaa.
Ulkoministerin luvalla on hyvä sotkea hiukan uskontoa politiikkaan. Soini kertoo, että hän todellakin voisi rukoilla pääministerin kanssa ennen vaikeaa päätöstä. Ja jos rukoileekin, ei hän siitä medialle kuuluta.
Jääkö vastuu rukoillen tehdyistä päätöksistä viime kädessä Jumalalle?
– Tietenkään se rukous ei poista meidän vastuuta tehdä poliittista päätöstä. Mutta viisas ihminen ja vähän tyhmempikin ihminen, puhumattakaan minusta ja Sipilästä, kyllähän meidän kannattaisi aina hetki viivähtää – ennen kuin tunnekuohu ottaa vallan – ja vähän pyytää viisautta.
Timo Soinilla on ruusukko. Se on katolinen rukousnauha, joka muodostuu krusifiksista ja helmistä. Äiti Teresan mukaan ”ne, jotka rukoilevat yhdessä, pysyvät yhdessä”.
– Ei tässä kenenkään uskoa tai autuutta mitata, Soini sanoo.
– Mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa korkeat poliittiset päättäjät ja yhteiskunnalliset toimijat voivat hyväksyttävästi rukoilla yhdessä.
– Rukoushan ei periaatteessa ole sitä, että pyydetään, että anna aina kaiken mennä hyvin ja anna rahaa, terveyttä, vältä vaarat ja muut. Se on se varjelus ja siunaus, mitä koitetaan matkaan saada. Jos tätä muutakin tulee, niin tietenkin otetaan vastaan.
Ensi sunnuntaina rukoillaan taas. Tasavallan presidentin kanslia julkisti tänään tiedon, että presidentti Sauli Niinistö osallistuu uuden arkkipiispan Tapio Luoman virkaanasettajaismessuun Turussa. Messuun osallistuu myös muita korkean tason poliittisia päättäjiä Arkadianmäeltä.
Soinin ruusukossa on helmisarja, jota sormeillessa hän rukoilee sekä kirkon että esivallan puolesta.
Kuuntele Timo Soinin haastattelu Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä.
